Karl Henrik Klick

Karl (Carl) Henrik Klick (28. syyskuuta 1753 Pohja – 23. kesäkuuta 1808 Pietari) oli Ruotsin armeijan majuri, joka oli Anjalan liiton nimellä tunnetun upseerikapinan keskeisiä johtajia.

Uudenmaan jalkaväkirykmentin luutnantti Carl Gustaf Klickin poika Karl Henrik Klick aloitti opiskelunsa Turun akatemian lainopilliseen tiedekunnassa vuonna 1768 ja auskultoi Turun hovioikeudessa kaksi vuotta myöhemmin. Hänestä ei kuitenkaan tullut tuomaria vaan Klick aloitti sotilasuran Uudenmaan jalkaväkirykmentissä. Nuoruudessaan Klick tutustui ranskalaisiin valistusaatteisiin, jotka yhdessä henkilökohtaisten syiden takia tekivät hänestä Kustaa III:n ja yksinvaltiuden vastustajan. Vuonna 1781 perustettiin Valhalla-seura, joka oli tukholmalaisen La Constance-salaseuran haaraosasto. Klickistä tuli seuran jäsen. Seuran toiminta lakkasi vuonna 1786.

Kustaa III:n sodan aikana Klick suostutteli yhdessä majuri Jan Anders Jägerhornin kanssa johtavia upseereja allekirjoittamaan Venäjän keisarinnalle Katariina II:lle lähettävän kirjeen, niin sanotun Liikkalan nootin. Kirjeen allekirjoittajiin kuului myös kenraali Carl Gustaf Armfelt, jonka tyttären Anna Elisabet Armfeltin kanssa Klick oli naimisissa vuodesta 1783. Klick toimi myös sodan aikana Armfeltin yliadjutanttina. Hanke ei tuottanut kuitenkaan toivottua lopputulosta eli rauhaa.

Kustaa III tiesi jo pari päivää kirjeen lähettämisen jälkeen salaliitosta. Taitavana kirjoittajana Klick laati 113 upseerin allekirjoittaman Anjalan liittokirjeen, jossa he vakuuttivat uskollisuuttaan kuninkaalle, mutta samalla muistuttivat epäonnistuneesta sodasta. Anjalan liiton mielestä rauha olisi solmittava pikimmiten. Näin ei kuitenkaan tapahtunut ja kapinoivat upseerit solmivat syyskuussa 1788 valaliiton, joka vaati aselepoa ja joukkojen kotiuttamista, valtiopäivien koollekutsumista, säätyjen oikeuksien turvaamista sekä rauhanneuvottelujen aloittamista. Armeija hajotettiin syksyllä ja joulukuussa kuningas määräsi Anjalan liiton miehet pidätettäviksi. Yhdessä kapteeni Gustaf W. Ladaun kanssa Klick pakeni tammikuussa 1789 Venäjälle. Syyskuussa 1789 hänelle langetettiin kuolemantuomio Tukholmassa. Aluksi Klick asui Pietarissa, mutta Kustaa III:n murhan jälkeen vuonna 1793 hän asettui Viipurin kuvernementtiin Uudellekirkolle Kultilan tilalle. Vuonna 1799 hän hankki Ukrainasta Harkovan läheltä Merefa-nimisen tilan. Klick osallistui vuonna 1802 asetetun Viipurin kuvernementin tarkastuskomitean työhön. Hän myös kirjoitti muistion Mietteitä venäläisen Suomen tilasta.

Suomen sodan puhjettua valtakunnankansleri kreivi N. P. Rumjantsev kutsui helmikuussa 1808 Klickin Suomea koskevien asioiden neuvonantajakseen. Klick ajoi Suomen liittämistä Venäjään tavallisena maakuntana ja vastusti säätyjen koollekutsumista. Hän myös matkusti Suomeen maaliskuussa 1808, jolloin hän neuvotteli Viaporin piirityksestä kenraali J. P. van Suchtelenin kanssa ja otti yhteyttä eversti Fredrik Adolf Jägerhorniin. Pietarissa Klick laati asiakirjaluonnoksen keisarin tulevista toimista Suomen hyväksi ja suomalaisilta vaadittavan uskollisuudenvalan. Klickin viimeiseksi kirjoitukseksi jäi Et ord i Sinom tid ("Sananen aikanansa"). Klickin tehtävä valtakunnankanslerin neuvonantajana päättyi huhtikuussa 1808 ja hän kuoli kesäkuussa 1808 Pietarissa.

Klickillä oli seitsemän lasta: Maria Christina (s. 1785), Antoinetta Margareta (s. 1786), Anna Sofia (s. 1788), Carl (1792−1836), Catharina (1794−1800), Wilhelm (1794−1798) ja Sara Elisabeth (1799−1800). Pojista Carl oli eversti, maaherra ja senaatin kamaritoimituskunnan päällikkö.

Lähteet

• Jyrki Paaskoski: Klick, Carl Henrik (1753–1808) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 6.9.2001. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Aiheesta muualla

• Anjalan kirje 13.8.1788 (Arkistoitu – Internet Archive)