Karl Haushofer
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Karl Haushofer (27. elokuuta 1869 München – 9. maaliskuuta 1946 Pähl) oli saksalainen kenraali ja maantieteilijä. Haushoferin geopoliittinen ajattelu vaikutti merkittävästi Saksan ulkopolitiikkaan ennen toista maailmansotaa. Haushofer loi myös pohjan Saksan ulkopolitiikkaa ohjanneelle elintilateorialle.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Haushofer kuului baijerilaiseen aristokratiaan. Hän aloitti sotilasuran vuonna 1887. Vuoteen 1907 mennessä hänestä tuli erittäin pätevä yleisesikuntaupseeri ja hän muun muassa opetti Baijerin sotilasakatemiassa taktiikkaa ja sotahistoriaa. Alkuvuodesta 1907 hän sai komennuksen divisioonan esikuntaupseeriksi. Divisioonan kasarmi oli syrjäisessä Laundaussa ja Haushofer ei ollut tyytyväinen tehtäviinsä divisioonassa. Hän haki muun muassa Konstantinopolin sotilasasiamieheksi, mutta häntä ei valittu. Helmikuussa 1907 hänet valittiin Tokion sotilasasiamieheksi.
Haushofer alkoi kiinnostuneena opiskella Japanin historiaa, kulttuuria ja kieltä. Matka Saksasta Japaniin kesti lokakuusta 1908 helmikuuhun 1909. Haushofer vieraili matkan aikana Intiassa ja Burmassa. Haushoferin Japanin komennus kesti kaksi vuotta ja onnistui hyvin. Japanilaiset ottivat hänet hyvin vastaan ja hän tutustui Japanin korkeimpiin piireihin. Hän vieraili myös Japanin vuosina 1894–1905 valloittamilla alueilla Koreassa, Mantšuriassa ja Kiinassa. Haushoferin komennus loppui vuonna 1910 ja hän palasi Saksaan kesällä 1910 Venäjän halki junalla. Menomatkalla Haushofer tutustui Yhdistyneen kuningaskunnan merivaltaan ja sen siirtomaajoukkoihin. Sotilasasiamiehenä hän havaitsi Japanin tahdon laajentaa vaikutustaan Itä-Aasiassa ja Venäjän alueellisen vahvuuden. Matkan jälkeen hän esitteli havaintojaan luennoilla ja lehtiartikkeleissa.
Syksyllä 1911 Haushofer aloitti opettajana Baijerin sotilasakatemiassa, mutta sairastui keuhkokuumeeseen vuonna 1912 ja joutui useaan otteeseen pitkälle sairauslomalle. Ensimmäisessä maailmansodassa Haushofer toimi itä- ja länsirintamalla erilaisissa komentaja- ja esikuntatehtävissä. Näissä tehtävissä hän saattoi soveltaa teoreettista sotataidon osaamistaan käytännössä. Sodan lopussa Haushofer oli sotilasarvoltaan eversti ja hän toimi kenttätykistöprikaatin komentajana. Sodan aikana Haushofer havaitsi maantieteen tärkeyden sotataidolle. Kesällä 1916 hän tutustui ruotsalaisen Rudolf Kjellénin teokseen Der Staat als Lebensform, jonka vaikutuksesta hän kiinnostui geopolitiikasta.
Haushofer aloitti syksyllä 1918 maantieteen opettamisen Münchenin yliopistossa, mutta jatkoi samaan aikaan myös Münchenin kodinturvajoukoissa toimimista. Hän erosi armeijasta kenraalimajurina, kun hänet nimitettiin Münchenin yliopiston dosentiksi. Vuonna 1924 Haushofer perusti Müncheniin geopoliittisen tutkimuslaitoksen. Tutkimuslaitos julkaisi aikakauslehteä, Zeitschrift für Geopolitikia. Haushofer oli vakuuttunut Saksan ja Neuvostoliiton välisen yhteistyön hyödyistä eräänlaisena vastapainona anglo-amerikkalaiselle maailmalle. Hän kannatti Saksan Lebensraumin kasvattamista, muttei nähnyt mahdolliseksi koko mantereen valtaamista.
Haushofer ei hyväksynyt kansallissosialistien sisä- ja ulkopolitiikkaa ja lopullisesti hänen ja Adolf Hitlerin väliset suhteet katkesivat syksyllä 1938. Haushofer piti uransa suurimpana saavutuksena Neuvostoliiton ja Saksan välistä Molotov–Ribbentrop-sopimusta. Myös Saksan ulkopuolella hänet nähtiin sopimuksen ”henkisenä isänä”. Haushofer oli kuitenkin todellisuudessa koko sodan ajan poliittisen päätöksenteon ulkopuolella ja keskittyi kirjalliseen toimintaan.
Haushoferin poika Albrecht kuului heinäkuun 20. päivän salaliittoon. Albrecht teloitettiin huhtikuussa 1945 ja myös Haushoferia epältiin salaliittoon osallistumisesta. Hänet vietiin Dachaun keskitysleirille, jossa häntä kuulusteltiin kuukauden ajan ennen vapauttamista. Sodan jälkeen liittoutuneet kuulustelivat Haushoferia, mutta eivät syyttäneet tätä sotarikoksista. Haushofer päätyi vaimoineen tekemään itsemurhan 9. maaliskuuta 1946.
Haushofer oli naimisissa Marthan kanssa ja hänellä oli kaksi poikaa: Albrecht (1903–1945) ja Heinz. Heinz oli maatalousprofessori. Albrecht työskenteli muun muassa Haushoferin tutkimuslaitoksessa ja myöhemmin ulkoministeriössä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juntunen, Alpo: Haushoferin arvoitus ja Venäjä. Tiede ja ase, Määritä ajankohta! Helsinki: Suomen sotatieteellinen seura. ISSN 0358-8882
