Karl Erikson
Karl Erik Israel Erikson (20. elokuuta 1873 Turku − 27. marraskuuta 1962 Helsinki) oli suomalainen juristi ja korkeimman oikeuden oikeusneuvos.[1][2]
Eriksonin vanhemmat olivat merikapteeni Carl Petter Erikson ja Matilda Aurora Amnorin. Hän pääsi ylioppilaaksi 1892 Turun ruotsalaisesta klassillisesta lyseosta ja suoritti Helsingin yliopistossa oikeustutkinnon 1897. Erikson sai varatuomarin arvon 1900.[1]
Erikson oli asianajajana Turussa 1902−1911, Turun hovioikeudessa kanslistina vuodesta 1910, kirjaajana vuodesta 1911, notaarina vuodesta 1912, viskaalina vuodesta 1917 ja asessorina vuodesta 1918. Hän oli Turun hovioikeuden hovioikeudenneuvoksena 1927−1930 ja korkeimman oikeuden apujäsenenä 1925−1930 ja oikeusneuvoksena 1930−1943. Erikson oli Turun kaupunginvaltuuston jäsenenä 1911−1925 ja valtuuston varapuheenjohtajana 1919−1921 sekä 1924−1925. [2][1]
