Karl Edvard Takkula
Karl Edvard Takkula (18. maaliskuuta 1870 Huittinen – 3. tammikuuta 1944) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hänen vanhempansa olivat tilanomistaja Kaarle Takkula ja Katariina Ulander. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1897 Augusta Maria Sederholmin kanssa, joka kuoli vuonna 1919.[1][2]
Opinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Takkula kirjoitti ylioppilaaksi Turun suomalaisesta klassillisesta lyseosta vuonna 1888 ja liittyi Länsisuomalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla. Filosofian kandidaatiksi hän valmistui vuonna 1891 ja maisteriksi vuonna 1894.[1][2]
Nuoruusvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Takkula työskenteli tilanomistajana Huittisissa vuosina 1895–1903, jonka jälkeen hän siirtyi virkailijaksi Kansallis-Osake-Pankkiin ja työskenteli virkailijana vuoteen 1905 saakka, jolloin hän sai töitä henkivakuutusyhtiö Kalevasta. Kalevaa hän palveli vuoteen 1915 saakka, jolloin hän suuntasi katseensa jääkäriliikkeeseen.[1][2]
Jääkärikausi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kuten todettua Takkula työskenteli henkivakuutusyhtiö Kalevassa ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan 29. tammikuuta 1916. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, mistä hänet siirrettiin pataljoonan täydennysjoukkoon ja komennettiin toimistoapulaiseksi Suomen-toimistoon Berliiniin.[1][2]
Suomen sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Takkula saapui Suomeen kuriirina Ruotsin kautta Vaasaan luutnantiksi ylennettynä 18. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ensin komppanianpäälliköksi 1. jääkärirykmentin 2. Kristiinan pataljoonan 2. komppaniaan. Kristiinan pataljoonan komentajana hän toimi 16. maaliskuuta – 20. huhtikuuta välisen ajan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Laviassa, Suodenniemellä, Mouhijärvellä, Karkussa, Epilän-Tampereen akselilla ja Lempäälässä.[1][2]
Sisällissodan jälkeinen aika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Takkula toimi sisällissodan jälkeen 1. kesäkuuta 1918 alkaen uudelleen pataljoonankomentajana, josta hänet siirrettiin 8. heinäkuuta 1918 Karjalan kaartin rykmenttiin, missä hän toimi aluksi komppanianpäällikkönä ja myöhemmin 1. pataljoonan komentajana. Armeijasta hän erosi 1. kesäkuuta 1921 ja siirtyi liikemieheksi, kunnes vuonna siirtyi Keskusosuuskunta Labor rl:n palvelukseen toimien yrityksessä kielenkääntäjänä, kirjeenvaihtajana ja Labor-lehden toimittajana. Hänet haudattiin Helsinkiin.[1][2]
Ylennykset ja kunniamerkit .svg){kind=small}
| Ylennykset | Kunniamerkit | |
|
   |
|
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
