Karl August Nicander

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
K. A. Nicander nuorena.

Karl August Nicander (20. maaliskuuta 17997. helmikuuta 1839) oli ruotsalainen kirjailija ja runoilija.

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nicander syntyi Strängnäsissä 1799. Hän opiskeli ensin Strängnäsin lukiossa ja sitten vuodesta 1817 alkaen Uppsalan yliopistossa. Hänen ensimmäiset julkaistut runonsa ilmestyivät Kalender för damer -kalenterissa 1819, olivat tyyliltään uusromanttisia ja saaneet vaikutteita ruotsalaisesta ja saksalaisesta runoudesta. 21-vuotiaana Nicander julkaisi näytelmän Runesvärdet och den förste riddaren (1820; suom. Taika-miekka ja ensimmäinen ristin-sankari, 1855), joka käsitteli kristinuskon ja pakanuuden välistä kamppailua ja joka saavutti suuren suosion.

Nicander pääsi kirjuriksi Tukholman kuninkaalliseen kansliaan 1823 ja valmistui seuraavana vuonna maisteriksi. Vuonna 1825 ilmestyi hänen lyyristen runojen kokoelmansa Runor, jonka tunnetuin runo on ”Erik Vasas runa”. Seuraavana vuonna oli vuorossa eeppinen runokokoelma Tassos död, josta Nicander sai Ruotsin akatemian palkinnon.

Vuosina 1827–29 Nicander matkusteli Italiassa Ruotsin kruununprinssin ja Ruotsin akatemian myöntämän apurahan turvin ja julkaisi 1828 runoteoksen Konung Enzio, joka sijoittui aiheeltaan Etelä-Eurooppaan. Matkustelu innoitti Nicanderia myös kirjoittamaan sarjan matkakertomuksia nimellä Minnen från Södern (1831–39). Hänen neljäs merkittävä runoteoksensa Hesperider julkaistiin 1835.

Nicanderin viimeiseksi teokseksi jäi Lejonet i öknen (’Erämaan leijona’, 1838), joka käsitteli runomuodossa erästä Napoleon I:n elämän tapahtumaa. Nicanderin elämä päättyi helmikuussa 1839. Nicanderin kuoleman jälkeen julkaistiin hänen kootut runonsa neljänä niteenä nimellä Samlade dikter (1839–41).