Karl-Erik Welin
Karl-Erik Welin (31. toukokuuta 1934 Genarp – 30. toukokuuta 1992 Mallorca) oli ruotsalainen säveltäjä, pianisti ja urkuri.[1][2]
Welin opiskeli Tukholman kuninkaallisessa musiikkikorkeakoulussa urkujensoittoa Alf Linderin sekä sävellystä Gunnar Buchtin ja Ingvar Lidholmin johdolla. Hän sai lisäksi Darmstadtissa opetusta avantgardepianisti David Tudorilta. Welinistä tuli maineikas avantgardemusiikin tulkitsija 1960-luvulla.[2] Vuonna 1964 hän esitti Knut Wiggenin ("Théodore E. Libèr") teoksen Rendez-vous 1963, jonka aikana tuhotaan piano. Welin loukkasi itseään esityksen yhteydessä ja joutui sairaalaan. Vuosi myöhemmin hän esitti oman satiirisen teoksensa Essai du Pianiste, jossa flyygelille järjestetään juhlalliset hautajaiset. Kamarimusiikkiteoksessaan Esservecchia (1963) Welin vaati esittäjältä useita voimakkaita nyrkiniskuja pianon koskettimiin ja kieliin.[1]
Pitämissään urkukonserteissa Welin tulkitsi usein barokkimusiikkia, etenkin Johann Sebastian Bachin musiikkia. Hän kantaesitti muiden muassa György Ligetin ja Sylvano Bussottin teoksia.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Karl-Erik Welin, 58, Composer and Pianist The New York Times 3.6.1992, viitattu 18.2.2024 (englanniksi)
- ↑ a b Karl-Erik Welin: Artist & Composer Womex, viitattu 18.2.2024 (englanniksi)
