Karin Balzer
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
 Karin Balzer 30.8.1963 | |||
Maa:  Itä-Saksa
| |||
| Naisten yleisurheilu | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Tokio 1964 | 80 m aitajuoksu | |
 Pronssia |
München 1972 | 100 m aitajuoksu | |
| EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Budapest 1966 | 80 m aitajuoksu | |
| Kultaa |
Ateena 1969 | 100 m aitajuoksu | |
| Kultaa |
Helsinki 1971 | 100 m aitajuoksu | |
 Hopeaa |
Belgrad 1962 | 80 m aitajuoksu | |
| sisäratojen EM-kilpailut | |||
| Kultaa |
Praha 1967 | 50 m aitajuoksu | |
| Kultaa |
Madrid 1968 | 50 m aitajuoksu | |
| Kultaa |
Belgrad 1969 | 50 m aitajuoksu | |
| Kultaa |
Wien 1970 | 60 m aitajuoksu | |
| Kultaa |
Sofia 1971 | 60 m aitajuoksu | |
Karin Balzer (o.s. Richert[1], 5. kesäkuuta 1938[2] – 17. joulukuuta 2019[3]) oli itäsaksalainen pika-aitajuoksija. Hän on edelleen lajinsa ainoa kolminkertainen ja vanhin Euroopan mestari.
Nuorempana Karin Balzer kilpaili uinnissa ja käsipallossa. Vuonna 1958 hän loikkasi tulevan aviomiehensä, seiväshypyssä kuusi Itä-Saksan mestaruutta vuosina 1949–1954 voittaneen Karl-Heinz Balzerin (1921–2007) kanssa läntisen Saksan puolelle, mutta he palasivat takaisin Itä-Saksaan pari kuukautta myöhemmin. Pariskunta avioitui vuonna 1961.[1][4]
Karin Balzer saavutti ensimmäisen arvokisamitalinsa Belgradin EM-kilpailuissa 1962, kun hän juoksi 80 metrin aitajuoksussa ajan 10,6 s ja sijoittui hopealle niukasti Puolan Teresa Ciepłylle hävinneenä. Tokion olympialaisissa 1964 hänestä tuli olympiavoittaja; voittoaika oli 10,5 s, ja Ciepły jäi samalla ajalla toiseksi[5]. Budapestin EM-kilpailuissa 1966 Balzer voitti Euroopan mestaruuden ajalla 10,7 s. Méxicon olympialaisissa 1968 hän jäi viidenneksi ajalla 10,6 s[5].
Vuonna 1969 naisten pika-aitamatka oli pidentynyt 100 metriksi. Balzer juoksi matkan ensimmäisenä naisena käsiajanotolla alle 13 sekunnin syyskuussa 1969 Berliinissä. Ateenan EM-kilpailuissa 1969 hän voitti ylivoimaisesti toisen ulkoratojen Euroopan mestaruutensa sähköajalla 13,29 s. Kolmas EM-titteli tuli Helsingistä 1971 voittoajan ollessa 12,94 s; saman maan Annelie Ehrhardt hävisi kahdella sadasosasekunnilla.
Balzer kilpaili viimeisen kerran arvokisoissa Münchenin olympialaisissa 1972. Valmistautuminen kilpailuun oli vaikeaa, sillä hänen kuusivuotias ainoa lapsensa Andreas loukkaantui vakavasti liikenneonnettomuudessa ja kuoli aitajuoksun loppukilpailua edeltäneenä päivänä. Karin Balzer osallistui kuitenkin loppukilpailuun ja saavutti olympiapronssia ajalla 12,90 s. Vuonna 1973 syntyi toinen lapsi Falk, joka on aitajuoksijana saavuttanut EM-hopeaa.[1]
Sisäratojen EM-kilpailuissa Karin Balzer voitti viisi Euroopan mestaruutta vuosina 1967–1971, kolme ensimmäistä 50 metrin ja loput 60 metrin aitamatkalla.[6] Yliopistomaailmassa hän toimi sosiaalipedagogiikan dosenttina.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Kamper, Erich: Lexikon der 14 000 Olympioniken, s. 16. Leykam-Verlag, 1983. ISBN 3-7011-7144-0
- Wallechinsky, David: The Complete Book of the Olympics, s. 149. Määritä julkaisija! ISBN 0-14-010771-1
- European Athletics Yearbook 1995–1996, s. 144–147. EAA, 1996. ISBN 3-87390-115-3
- Falk Balzerin oppivuodet. Yleisurheilun kuvalehti, 1999, nro 5, s. 45. Suomen Urheiluliiton julkaisut Oy.
- Surun yössä olympiamitali. Yleisurheilun kuvalehti, 2008, nro 2, s. 49. Suomen Urheiluliiton julkaisut Oy.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
80 m: |
|
100 m: |
| ||||||||||||||
