Kari Mattila (feministi)
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kari Börja Evjen Mattila (o.s. Hellner, 29. tammikuuta 1933 Oslo – 28. elokuuta 2003 Helsinki) oli suomalainen feministiaktivisti.
Koulutus ja ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kari Mattila valmistui insinööriksi Tekniska läroverketistä, minkä jälkeen hän opiskeli kieliä. Myöhemmin hän työskenteli perustamassaan Tekniikan Käännökset -nimisessä käännöstoimistossa vuoteen 1988 asti. Yritys oli aikanaan edistyksellinen toimiessaan verkostomaisesti yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa.[1]
Pääosan elämästään Kari Mattila asui Espoossa. Hän kuului sosiaalidemokraattiseen puolueeseen ja toimi kaupunginvaltuutettuna vuosina 1980–1984. Tuolloin Espooseen perustettiin hänen aloitteestaan naisten turvakoti. Mattila kuului myös Espoon teatterin perustajiin sekä vaikutti muun muassa Karhusaaren Sinebrychoffin huvilan säilyttämiseen ja saamiseen kulttuurikäyttöön.
Feministinen aktivismi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kari Mattila vaikutti Naisasialiitto Unionissa 1970-luvun alusta aina kuolemaansa saakka vuoteen 2003. Hänet valittiin Unionin puheenjohtajaksi 1976, jolloin vuonna 1892 perustettu vanha suffragettiyhdistys alkoi uudistua ulospäin suuntautuvaksi naisten tasa-arvoa ajavaksi liikkeeksi. Taloudellinen tasa-arvo, päivähoitokysymykset, isyysloma, naisen esineellistämisen kieltäminen mainonnassa, naistutkimus, naiskiintiöt politiikkaan, synnytyskipujen lievitys, naisiin kohdistuva väkivalta ja turvakotien tarve ovat muutamia esimerkkejä teemoista, joita Unioni toi julkisuuteen vakiinnuttaen asemaansa yhteiskunnallisena vaikuttajana. Unionin näkyvä toiminta vaikutti muihin, myös poliittisten puolueiden perinteisiin naisjärjestöihin.
Mattila oli perustamassa uusia liikkeitä, kuten Naisten Kulttuuriyhdistys ja Naisten Rakentavan Asumisen Yhdistys. Naisryhmät Pohjoismaissa ja Keski-Euroopassa olivat Mattilalle tuttuja ja kansainväliset feministiset virtaukset saavuttivat paljolti hänen ansiostaan myös Naisasialiitto Unionin. Hänen sinnikkyytensä johdosta Unioni sai järjestettäväkseen vuonna 1982 IAW:n (International Alliance of Women) kansainvälisen kongressin Helsingissä.
Kari Mattila on toimittanut muistelmateoksen Viattomat, vallattomat ja rohkeat, joka ilmestyi 1994.
Kari Mattilan säätiö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Mattila toivoi tasa-arvotyön vahvistuvan ja kasvavan. Sitä tavoitetta hän myös itse halusi tukea perustamalla säätiön, joka itsenäisenä yhteistyökumppanina Naisasialiitto Unionin kanssa jatkaa työtä hänen hengessään.
Kari Mattilan säätiö aloitti toimintansa vuonna 2005 tarkoituksenaan tukea feminististä ideologiaa ja pyrkiä muuttamaan niitä yhteiskunnan rakenteita, jotka ovat tasa-arvon toteutumisen esteenä. Sääntöjensä mukaisesti säätiö järjestää ja avustaa kokouksia, kursseja sekä esitelmä-, keskustelu- ja tiedotustilaisuuksia. Se voi myös tilata selvityksiä, harjoittaa julkaisutoimintaa, jakaa apurahoja ja toimia yhteistyössä muiden yhteisöjen kanssa.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlström, Ann-Mari; Salo, Sinikka; Talvela, Merja: "Kuolleet : Insinööri Kari (Kaari) Mattila : Naisasianainen kasvatti liikkeen arvovaltaa". Helsingin Sanomat, 2003.
- Kari Mattilan säätiön esite
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Naisasianainen kasvatti liikkeen arvovaltaa HS Muistot. 2003. Viitattu 12.3.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Mattila, Kari (toim.): Viattomat, vallattomat ja rohkeat. Helsinki: Naisten Kulttuuriyhdistys ry, 1994. ISBN 951-95903-9-0