Kari Hyttinen (valokuvataiteilija)
Kari Hyttinen (s. 1954 Joensuu) on joensuulainen valokuvataiteilija ja runoilija. Hyttisen tuotanto käsittää valokuvanäyttelyitä ja kuva- ja runoteoksia. Hän on myös toiminut valokuvauksen ja elokuvailmaisun opettajana.[1]
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kari Hyttisen vanhemmat olivat myyntijohtaja Erkki Hyttinen ja Milja Hyttinen Hetki neljän sukupolven yhteistä matkaa. [2] Valokuvaus tuli Hyttiselle tutuksi jo lapsuudenkodissa, sillä hänen autoliikkeessä työskentelevä isänsä omisti tšekkoslovakialaisen Flexaret –merkkisen kameran ja oli innokas valokuvauksen harrastaja.[3] Hyttinen alkoi itse ottaa valokuvia kansakoulua käydessään.[4] Viitisen vuotta maalattuaan hän vaihtoi valokuvaukseen.[5] Valokuvateoksien ja –näyttelyiden ohella Hyttinen on tehnyt kuvitustöitä oppikirjoihin ja muihin julkaisuihin sekä kuvannut teattereille. Tunnettuja levynkansitöitä ovat mm. Hassisen koneen lp:t Täältä tullaan Venäjä vuodelta 1980 ja Rumat sävelet vuodelta 1981. [6][4] Oman taiteellisen työn lisäksi hän on opettanut eri oppilaitoksissa mm. kuvataiteen ja muotoilun opiskelijoita. [6] [7]
Taiteilijakuva ja tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runokokoelmat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Runot ja valokuvat muodostavat Kari Hyttisen kokoelmissa toisiaan tukevan kokonaisuuden.[8] [9]
Runokokoelma Kädellä sulatan jään, joka ilmestyi vuonna 1984, on kuvarunokokoelma lapsuudesta. Se sisältää kultaisen leikkauksen periaatteella tehtyjä keskeissommitelmia, joissa kuvaaja lapsen maailmaan samaistuen myötäilee lasten ilmeitä ja eleitä. [8] Kuvakulmat ja tarkennukset kohdistuvat pienen lapsen erilaisiin tunnelmiin.[10] Kuvaaja tulkitsee lapsuutta omien kokemustensa kautta[10] sekä valokuvissa että niitä tukevissa arkielämän ajatuksia ja tunteita ilmaisevissa aforisminomaisissa runoissa.[8]
Hyttisen toinen runoteos Kotimaisia ilotaloja : sarja muotokuvia, tahdittomia iskelmiä sisältää 28 ihmisen muotokuvat. [11] Runokokoelma herätti ilmestyessään vuonna 1987 kohua suorapuheisuudellaan [9] Runoissa kurkistetaan kulissien takaiseen ahdistukseen, alistamiseen ja kyvyttömyyteen ymmärtää toisia. [12] Ne kuvaavat iskelmien kääntöpuolta ja kaksinaismoraalia, jonka takaa paljastuu mm. perheväkivaltaa.[13] [11] Kirjoittaja halusi tavoittaa ihmisten todelliset ajatukset ja esitti puheenvuoron ahdistuneen ja epävarman ihmis[9]en puolesta kovuutta ja välinpitämättömyyttä vastaan[12] kansanrunouden jatkumoon liittyen.[11] Henkilögalleriaa kuvataan osittain roolirunojen avulla. Kritiikki kohdistuu miehen vääristyneeseen rooliin, mutta lohdutonta yleiskuvaa keventää pieni ilonpilkahdus.[13] Runojen sanomaa tehostavat valokuvat olivat esillä myös näyttelynä. [11]
Vuonna 1988 ilmestyneen runokokoelman Yltäkylläiset päivät eli laiskurin päiväkirja runoissa ja niihin liittyvissä kuvissa Hyttinen tarkastelee arkielämää ja suuria elämänkysymyksiä. [14]
Valokuvateokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 1988 ilmestyneeseen kuvateokseen Unelmana elämä Hyttinen kuvasi joensuulaisten koulujen yläkoulu- ja lukioikäisiä nuoria.[15]
Kepeä uni –valokuvateos vuodelta 1990 sisältää niin ikään henkilökuvausta sekä muutamia runoja.[16]
Hyttisen kuudes kirja, joka ilmestyi vuonna 1992, on pienimuotoinen neljästä valokuvasarjasta koostuva Naapurit : perinteinen suomalainen muotokuvakokoelma. Kuvissa näyttelijät ilmaisevat ilmein ja elein erilaisia tunnetiloja. Hyttinen ei pyrkinyt kuvaamaan kauniisti vaan löytämään rujouden ja ahdistuksen alta ihmisen hyvyyden. [17] Kuvasarjojen alkuun on liitetty niiden merkitystä selittäviä kirjallisia sitaatteja. [18]
Näyttelyt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kari Hyttisen tuotantoa on ollut esillä kymmenissä omissa ja yhteisnäyttelyissä. [6] Ensimmäisten maalauksista koostuvien näyttelyiden jälkeen hän valitsi ilmaisukeinokseen valokuvauksen.[5]
Hyttisen valokuvatuotannolle on ominaista pyrkimys kokonaisuuksiin kuvasarjoja ja kollaasitekniikkaa käyttäen.[19] Kuvia päällekkäin vedostamalla hän on luonut sisäisiä näkyjä [20] ja tulkinnut mielenliikkeitä.[2] Hyttisen lähtökohtana ei ole dokumentaarisuus, vaan tarinan kertominen ja tunteiden ja ajatuksien tavoittaminen.[21] Niitä hän avaa paljolti henkilökuvauksen keinoin.[22] [11] [23] [2] Hän on käyttänyt tuotannossaan toistuvasti näyttelijöitä ilmaisemaan erilaisia tunnetiloja. [24] [17] Kuvantekijänä ja runoilijana Hyttinen aistii herkästi ajan hengen ja ympäristön muutokset. [6]Hän ei ole halunnut tehdä kevyitä töitä vaan on pyrkinyt vakavaan [25] ja katsojaa haastavaan sisältöön. [24] Kriittisyydellä Hyttinen ei kuitenkaan halua haavoittaa ketään. [4]
Kantaa ottava Rosentti-Risto ja sodan muistotaulut vuonna 1972 oli yhteisnäyttely Toivo A. Niirasen kanssa. Se koostui lateksimaalauksista, jotka käsittelivät Rosentti-Riston elämänkaarta. [26]
Myös seuraava näyttely oli poliittisesti osallistuva, ja Hyttinen puolustikin taiteilijan oikeutta ottaa kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. [27]
Vuonna 1975 Hyttinen asetti esille näyttelyn Kuvia kehitysalueelta, joka oli laaja puolentoista vuoden aikana valmistunut todellisuuspohjainen [28] teoskokonaisuus.[29] Se käsitti kaksikymmentä kuvasarjaa, jotka esittivät maaseudun ja asutuskeskusten asukkaita työssä ja vapaa-aikana.[30] Näyttelyn sisällöllinen runko oli rakennettu joensuulaisten aluepolitiikan tutkijoiden kanssa tuolloin ajankohtaisista ongelmista, kuten työttömyydestä ja pientilojen kaatumisesta.[28] ja sisälsi yhteiskunnallisen viestin alueen ihmisten elinolosuhteista.[30] Näyttelyn kaikkiaan 80 neljällä eri tekniikalla toteutettua kuvaa koostuivat kovakopioista voimakkain musta-valkokontrastein, fotorealistisista voimakasvärisiä lateksimaalauksista sekä pienimuotoisista piirustuksista ja valokuvista.[30]
Kultainen nuoruus –valokuvanäyttelyssä vuonna 1979 teemana olivat nuoren ihmisen murrosvaiheet. Näyttelyn yhteensä 99 kuvaa käsittelivät ammatinvalintaa, ammattia, toimeentuloa ja itsenäistymistä. [31]Käsitteen kultainen nuoruus kyseenalaistavaa näyttelyä pidettiin Hyttisen läpimurtona valokuvaajana. Se sai kiitosta taitavasta interiöörikuvauksesta. Poleemisuudestaan huolimatta näyttelyn yleisilme oli rauhallinen ja kärjistyksiä välttävä. [32]
Vuonna 1980 toteutettu yhteisnäyttely valokuvaaja Kimmo Kirveksen kanssa oli nimeltään Todellinen prinsessa ja puolet valtakuntaa. Siinä Hyttisen osuus (eli todellinen prinsessa) luotasi ihmismielen herkkyyttä[33][34] esine- ja henkilökuvauksen keinoin uuden vuosituhannen hengessä. [22] Hyttisen osuus koostui sisäisiä näkyjä kuvaavista teoksista, jotka oli luotu digitaalitekniikalla kuvia päällekkäin vedostamalla. Useissa kuvissa esiintyi lapsia ja nuoria.[35]
Maaliskuussa 2020 koronaepidemian keskeyttämässä näyttelyssä Hyttinen toi esille Luonnoksia-valokuvasarjan, joka kuvaa rantakiviltä nähtyä rantavesien maailmaa.[36]
Palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kari Hyttinen sai Joensuun kaupungin taidepalkinnon toiminnastaan valokuvataiteen alalla vuonna 2002.[37]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hyttinen Kari Latvavesiltä. Pohjoiskarjalaisia kirjailijoita. Joensuun seutukirjasto. Arkistoitu 8.5.2016. Viitattu 25.9.2017.
- ↑ a b c Kirves, Kimmo: Hetki neljän sukupolven yhteistä matkaa. Karjalainen, 05.04.2014,, s. 17. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Vanha Joensuu elää Carelicumissa. yle.fi.
- ↑ a b c Nevalainen, Kimmo: Se, mikä ei näy. Karjalainen, 17.06.2007, s., s. 16.
- ↑ a b Väisänen, Ritva: Ensin on häivähdys jostain. Karjalainen, 16.03.2009, s. 10.
- ↑ a b c d Kononen, Suonna: Ajatus syntyy palasista : valokuvaajan rutiineista olennaisimpia on ajatustyö, sanoo Kari Hyttinen. Karjalainen, 25.01.2002, s. 1, 18.
- ↑ Väisänen, Ritva: Naiset elämässäni. Karjalainen, 01.07.1997, s. 10.
- ↑ a b c Pennanen, Ulla: Näkemyksellistä valokuvausta. Karjalainen, 23.04.1985.
- ↑ a b c MR: Rumin sanoin rumasta ajasta. Pohjois-Karjala, 28.05.1987, s. 22.
- ↑ a b Wahlström, Riitta: Lapsi meissä, me lapsessa. Karjalan maa, 19.01.1985, s. 10.
- ↑ a b c d e Väisänen, Ritva: Hyttinen lähentelee kansanrunoutta. Karjalainen, 03.05.1987, s. 8.
- ↑ a b "Tämä ei ole taidetta". Karjalan heili, 17.05.1987, s. 7.
- ↑ a b Komu, Eija: Pelkistettyä todellisuutta. Karjalainen, 29.05.1987, s. 8.
- ↑ K. L.: Yltäkylläiset päivät. Kuvaus. Kirjasampo. Viitattu 12.9.2017.
- ↑ Unelmana elämä / Kari Hyttinen. Joensuu. Fomari, 1988 ISBN 9519998365 ( NID. )
- ↑ Kepeä uni / Kari Hyttinen. - Joensuu : Fonari, 1990. ISBN 9529022832
- ↑ a b Nevalainen, Kimmo: Naapurissa asuu ihmisiä : Kari Hyttinen käyttää näyttelijöitä tunteiden kuvaamiseen. Karjalainen, 05.08.1992, s. 11.
- ↑ Naapurit : perinteinen suomalainen muotokuvakokoelma / Kari Hytiinen. Joensuun taidemuseo 1992 ISBN 9518971099
- ↑ Mikko Savolainen: Valokuvia sarjakuvatekniikalla. Karjalainen, 26.5.1982.
- ↑ Kononen, Suonna: Kuvaajat pitävät yhtä : Kimmo Kirves ja Kari Hyttinen järjestävät toisen yhteisnäyttelynsä. Karjalainen, 20.08.2016, s. B2.
- ↑ Kononen, Suonna: Puolen vuosisadan polku : Kari Hyttisen juhlanäyttely ei tekijänsä mielestä ole juhlanäyttely. Karjalainen, 25.09.2002, s. 18.
- ↑ a b Savolainen, Mikko: Todellinen prinsessa ja puolet valtakuntaa. Karjalainen, 21.5.1980.
- ↑ Karttunen, Terhi: Kalmanniemen ranta antoi muodon Kari Hyttisen ideoille. Karjalainen, 11.03.1999, s. 15. - Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b Kakkinen, Pentti: Hyttisen kuvat haastavat riitaa. Karjalan heili, 24.10.1990, s. 4.
- ↑ Raasio, Petra: Jäähyväiset herättää mielikuvia. Karjalan heili, 14.03.1999, s. 15.
- ↑ Kantaa ottavaa taidetta näyttelyissä. Karjalainen, 2.10.1972.
- ↑ Punalippujen marssi: Äärivasemmistolaista osallistuvuutta esillä. Karjalan maa, 9.10.1973, s. 7.
- ↑ a b Koistinen, Soili: Kari Hyttisen kuvia kehitysalueelta. Tiedonantaja, 4.9.1975.
- ↑ MjK: Kari Hyttisen suurtyö näytteillä. Pohjois-Karjala, 26.8.1975.
- ↑ a b c Lehtonen, Seppo: Kehitysalueen kuvittaja. Karjalan maa, 26.8.1975.
- ↑ Nuoren ihmisen vaiheet. Karjalan maa, 24.2.1979.
- ↑ Savolainen, Mikko: Hyvätasoisia valokuvanäyttelyjä Joensuussa. Karjalainen, 6.3.1979.
- ↑ Vuosikymmenien odotus palkitaan Näyttelytiedote. Taidekeskus Ahjo. Arkistoitu 13.9.2017. Viitattu 13.9.2017.
- ↑ Kirves kertoo kuvistaan Taidekeskus Ahjossa. Karjalan heili, 10.9.2016. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Valokuvaajilla yhteisnäyttely 36 vuoden jälkeen. Karjalainen, 19.8.2016. Artikkelin verkkoversio. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Galleria Kohina: Kari Hyttinen Kari Hyttinen: Luonnoksia. 2020. Joensuun taiteilijaseura. Viitattu 8.5.2020.
- ↑ Kulttuuripalkinto: Kari Hyttinen, valokuvaus Joensuun kaupunki. Viitattu 25.9.2017.