Karbidopa
Karbidopa
| |
Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
(2S)-3-(3,4-dihydroksifenyyli)-2-hydratsinyyli-2-metyylipropaanihappo | |
Tunnisteet | |
CAS-numero | |
ATC-koodi | N04 |
PubChem CID | |
DrugBank | |
Kemialliset tiedot | |
Kaava | C10H14N2O4 |
Moolimassa | 226,232 |
SMILES | Etsi tietokannasta: | ,
Fysikaaliset tiedot | |
Sulamispiste | 203–205 °C [1] |
Farmakokineettiset tiedot | |
Hyötyosuus | ? |
Proteiinisitoutuminen | 76 %[2] |
Metabolia | ? |
Puoliintumisaika | 1–2 h[2] |
Ekskreetio | Virtsan mukana |
Terapeuttiset näkökohdat | |
Raskauskategoria |
? |
Reseptiluokitus |
|
Antotapa | Oraalinen |
Karbidopa (C10H14N2O4) on hydratsiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä Parkinsonin taudin hoitoon yhdessä levodopan tai levodopan ja entakaponin kanssa.
Ominaisuudet, vaikutusmekanismi ja käyttökohteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karbidopa on huoneenlämpötilassa valkoista tai ruskehtavaa kiteistä ainetta, joka on käytännössä veteen liukenematonta. Yhdiste liukenee orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin. Karbidopa on optisesti aktiivinen yhdiste ja sen S-enantiomeerin ominaiskiertokyky metanoliliuoksessa on –17,3°.[1]
Karbidopa on aromaattisten L-aminohappojen dekarboksylaasientsyymin eli dopadekarboksylaasin inhibiittori. Tämä entsyymi metaboloi levodopan dopamiiniksi ennen sen ehtimistä aivoihin. Karbidopa ei läpäise veri-aivoestettä ja estää levodopan metaboloitumista ennen kuin levodopa pääsee läpäisemään aivo-veriesteen. Tämän vuoksi käytettäessä karbidopaa yhdessä levodopan tai levodopan ja entakaponin kanssa voidaan levodopan annostusta pienentää, mikä vähentää levodopan haittavaikutuksia.[3][4][5] Karbidopaa ja levodopaa voidaan käyttää myös levottomien jalkojen oireyhtymän hoitamiseen[6].
Synteesi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karbidopan synteesin lähtöaine on joko 4-hydroksi-3-metoksipropiofenoni tai 3,4-dimetoksipropiofenoni. Nämä ketonit reagoivat vetysyanidin tai alkalimetallisyanidien kanssa muodostaen syanohydriinin. Tämä syanohydriini reagoi hydratsiinin kanssa hydratsiinijohdannaiseksi, joka hydrolysoidaan vetykloridin ja vetybromidin vaikutuksesta karbidopaksi. Näin syntyy raseeminen seos, josta S-enantiomeeri erotetaan resoluutiolla.[7][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Susan Budavari (päätoim.): Merck Index, s. 293. (12th Edition) Merck & Co., 1996. ISBN 0911910-12-3 (englanniksi)
- ↑ a b Carbidopa DrugBank. Viitattu 15.12.2015. (englanniksi)
- ↑ Liisa Ahtee ja Seppo Kaakkola: 53. Parkinsonin taudin lääkkeet Farmakologia ja toksikologia. Medicina. Viitattu 15.12.2015.
- ↑ David E. Golan: Principles of Pharmacology, s. 193. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781783552 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Richard Finkel, Michelle Alexia Clark, Luigi X. Cubeddu: Lippincott's Illustrated Reviews: Pharmacology, s. 103. Lippincott Williams & Wilkins, 2008. ISBN 978-0781771559 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Maija Haavisto: Kroonisen Väsymysoireyhtymän Hoito, s. 67. Lulu.com, 2007. ISBN 978-1847534644 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015).
- ↑ Sriram D.: Medicinal chemistry, s. 258. Pearson Education India, 2010. ISBN 9788131731444 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015). (englanniksi)
- ↑ Enrique Ravina: The Evolution of Drug Discovery, s. 319. John Wiley & Sons, 2011. ISBN 978-3-527-32669-3 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.12.2015). (englanniksi)