Karannut hevonen
Karannut hevonen oli suomalainen televisionäytelmä, joka esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 1978. Se oli tyyliltään kansanooppera, läpisävelletty omintakeinen musiikkinäytelmä, joka oli tv-ohjelmatyyppinä ainutlaatuinen julkaisuajankohtanaan. Tv-ohjelman tuottajat ja ohjaajat ovat Erkki Pohjanheimo ja Seppo Seppälä. Etsiessään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kansanrunousarkiston aarteistosta käsikirjoitusmateriaalia kansanperinnesarjaan Omat jutut he löysivät Suomen kansan vanhat runot, ja heille syntyi ajatus kansanperinteeseen perustuvan laajemman laulunäytelmän tekemisestä. Työryhmään kutsuttiin mukaan käsikirjoittajaksi Sulevi Peltola Televisioteatterista ja säveltäjäksi Heikki Valpola. Peltola keskittyi 34-osaisen SKVR-kirjakokoelman Etelä-Karjalasta koottuihin runoihin. Hän kokosi ja yhdisteli runoja vapaasti ja loi niistä ehjän tarinan. Tärkeänä asiantuntijana ja yhteistyökumppanina oli Kansanrunousarkiston johtaja Pekka Laaksonen. Niin syntyi Karannut hevonen, ja tekijät alkoivat kutsua sitä kansanoopperaksi.[1][2]
Karannut hevonen kertoo hyväuskoisesta Huolekkaasta, jolta varastetaan hevonen, Huolekkaan epäonnistuneesta kosioretkestä sekä Talokkaasta, jolla menee aina vain paremmin.
Karannut hevonen kuvattiin värillisenä monikameratuotantona Ylen Pasilan Studio 3:ssa. Ensiesitys oli Yle TV1:ssä 11. tammikuuta 1978[1] ja uusinta TV1:ssä 1. tammikuuta 1979 [3]. Se on Yleisradion TV1:n Viihdetoimituksen ja Televisioteatterin yhteistuotantoa. Ohjelman kesto on 49 minuuttia 16 sekuntia.
Seuraavana vuonna 1979 Pohjanheimo ja Seppälä tekivät vielä toisen kansanoopperan nimeltään Pietarin miilu.
Tekijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tuottajat, toimittajat ja ohjaajat Erkki Pohjanheimo ja Seppo Seppälä
- Käsikirjoitus Sulevi Peltola
- Sävellys Heikki Valpola
- Lavastus Anu Maja
Henkilöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Huolekas – Erkki Saarela
- Talokas, hänen veljensä – Heikki Kinnunen
- Emo, heidän äitinsä – Helena Notkonen
- Neito – Rea Mauranen
- Neidon isä – Olavi Ahonen
- Talokkaan isäntärengit – Matti Ruohola ja Matti Pellonpää
- Anni – Monna Kamu
- Simo – Olli Tuominen
- Juoppoja – Markku Riikonen, Olli Tuominen ja Markku Huhtamo
- Äijä – Markku Riikonen
- Kyläläisiä, lutaneniä ja tuppisuita sekä kuoro – Koiton laulu [1][4][5]
Kilpailut ja palkinnot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Karannut hevonen osallistui Montreux’n Kultaisen Ruusun kilpailuun 1978 ilman sijoitusta.[6] Sopotin viihdeohjelmien kilpailussa 1978 ohjelma sai toisen palkinnon [7]
Karanneesta hevosesta kirjoitettua
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]”Karannut hevonen on jälleen kerran aluevaltaus, peloton, jopa huima karjalaisen kansanrunouden sovellutus teatterin mitoissa toimimaan.” Jukka Kajava, Helsingin sanomat 21.01.1978 ”Paikoitellen hänen (Heikki Valpolan) musiikki on hivelevän kaunista.” Eeva-Kaarina Holopainen, Ilta-Sanomat 21.01.1978. ”Tämä se vasta kulttuuriteko on!” Hilkka Vuori, Kansan Uutiset 24.01.1978. ”Karanneessa hevosessa virkisti myös kuvien käyttö (ohjaajat Erkki Pohjanheimo ja Seppo Seppälä). Samaa joustavuutta kohtauksesta toiseen liukumisessa oli samojen ohjaajien Omissa jutuissa.” Anna Kerttu Wiik, Katso 5/1978. ”Jos Sulevi Peltola olisi tiivistänyt hölökytäkölökyn-tunnelmat tekstistään niin tuloksena olisi ollut ihan menettelevä pienoisooppera.” Kalevi Haikara, Teatteri-lehti. ”En ole kirjoittanut sinne yhtään säettä, mutta yksikin laulu saattaa koostua useista eri kansanrunoista.” Sulevi Peltola, Ilta-Sanomat 17.12.1977: "Sulevi Peltolan suurtyö ruutuun tammikuussa"