Kaptaani
| Kaptaani | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 2-(trikloorimetyylisulfanyyli)-3a,4,7,7a-tetrahydroisoindoli-1,3-dioni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1C=CCC2C1C(=O)N(C2=O)SC(Cl)(Cl)Cl [1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C9H8Cl3NO2S |
| Moolimassa | 300,584 g/mol |
| Sulamispiste | 178 °C[2] |
| Tiheys | 1,74 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 0,00377 g/l (25 °C)[3] |
Kaptaani (C9H8Cl3NO2S) on imideihin kuuluva kasvinsuojeluaine. Sitä käytetään sienitautien ehkäisyyn muun muassa hedelmätarhoilla.[2] Kaptaanin käyttö on Suomessa kielletty vuoden 1997 alusta[4].
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaptaani on huoneenlämpötilassa valkoisia tai hieman kellertäviä kiteitä. Yhdiste ei käytännöllisesti katsoen liukene veteen, mutta liukenee paremmin orgaanisiin liuottimiin, kuten etanoliin, dietyylieetteriin, bentseeniin ja dioksaaniin. Kaptaania valmistetaan 1,2,3,6-tetrahydroftaali-imidin ja trikloorimetaanisulfenyylikloridin välisellä reaktiolla natriumhydroksidin läsnä ollessa.[2]
Kaptaania käytetään omenaruven ehkäisemiseen omena- ja päärynäviljelmillä. Lisäksi sitä voidaan käyttää koristekasvien sienitautien torjuntaan. Tähän tarkoitukseen sitä käytetään pulverimuodossa.[2] Kaptaania voidaan käyttää myös sienten kasvua ehkäisevänä aineena synteettisessä tai luonnonkumissa, maaleissa ja lakoissa.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Captan – Substance summary NCBI. Viitattu 14. tammikuuta 2013.
- ↑ a b c d e Franz Müller, Peter Ackermann & Paul Margot: Fungicides, Agricultural, 2. Individual Fungicides, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. viitattu 13.1.2013
- ↑ Captan:Water solubility European Chemicals Agency. Viitattu 3.7.2024. (englanniksi)
- ↑ Valtioneuvoston päätös tiettyjä tehoaineita sisältävien torjunta-aineiden markkinoille saattamisen ja käytönkieltämisestä (Valtioneuvoston päätös 1361/1996) Finlex. Viitattu 14.1.2013.
- ↑ George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 112. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 14.1.2013). (englanniksi)