Kaprolaktoni
| Kaprolaktoni | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | Oksepan-2-oni |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| SMILES | C1CCC(=O)OCC1[1] |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C6H10O2 |
| Moolimassa | 114,14 g/mol |
| Sulamispiste | −1,02 °C[2] |
| Kiehumispiste | 215 °C[2] |
| Tiheys | 1,0761 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Sekoittuu veteen[3] |
Kaprolaktoni (C6H10O2) on rengasrakenteisiin estereihin eli laktoneihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää polymeeriteollisuudessa monomeerinä tai muiden orgaanisten yhdisteiden valmistukseen.
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaprolaktoni on huoneenlämpötilassa väritöntä nestettä. Yhdiste sekoittuu veteen ja liukenee moniin orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, dietyylieetteriin ja asetoniin.[2][4]
Valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaprolaktonia valmistetaan sykloheksanonista Baeyer–Villiger-reaktiolla käyttäen hapettimena peretikkahappoa. Sivutuotteena prosessissa muodostuu etikkahappoa, josta kaprolaktoni erotetaan tislaamalla. Kaprolaktonia voidaan valmistaa myös 1,6-heksaanidiolista.[4][5][6]
Kaprolaktonia käytettiin aikaisemmin erityisesti kaprolaktaamin valmistamiseen. Kaprolaktoni reagoi ammoniakin kanssa siirtymämetallikatalyyttien läsnä ollessa 350–425 °C:n lämpötilassa korotetussa paineessa.[5] Muita kaprolaktonista syntetisoitavia yhdisteitä ovat muun muassa silastatiini ja syklopentaanikarboksyylihappo[4]. Kaprolaktonista voidaan valmistaa polyestereitä kuten polykaprolaktonia renkaanavautumispolymeroinnilla.[6][7]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Caprolactone – Substance summary PubChem. NCBI. Viitattu 15.10.2014.
- ↑ a b c d William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 3 430. (93rd Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 15.10.2014). (englanniksi)
- ↑ Kaprolaktonin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 15.10.2014
- ↑ a b c Robert D. Ashford: Ashford's Dictionary of Industrial Chemicals, s. 210. (2nd Edition) Wavelength Publications, 2001. ISBN 0-9522674-2-X (englanniksi)
- ↑ a b Josef Ritz, Hugo Fuchs, Heinz Kieczka & William C. Moran: Caprolactam, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 15.10.2014
- ↑ a b Klaus Weissermel, Hans-Jürgen Arpe: Industrial organic chemistry, s. 2 257–2 258. Wiley-VCH, 2003. ISBN 978-3-527-30578-0 (englanniksi)
- ↑ Horst Köpnick, Manfred Schmidt, Wilhelm Brügging, Jörn Rüter & Walter Kaminsky: Polyesters, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 15.10.2014