Kapitalistisen tien kulkija
Kapitalistisen tien kulkija oli Kiinassa vuosien 1966–1969 kulttuurivallankumouksen aikana käytetty haukkumanimitys kommunistisen puolueen jäsenistä, joiden katsottiin ajautuneen porvarillisuuteen ja vastavallankumouksellisuuteen.
Taustalla oli Mao Zedongin 1960-luvun aikana kasvanut huoli sosialistisen järjestelmän ajautumisesta takaisin kapitalistiseen luokkayhteiskuntaan puolueen omien johtajien ja kaaderien porvarillistumisen seurauksena. Käsite ”kapitalistisen tien kulkijat” lisättiin Maon tahdosta tammikuussa 1965 niin sanottuihin 23 kohdan ohjeisiin, jotka koskivat silloin käynnissä ollutta suhteellisen maltillista sosialismin opetuskampanjaa. Mao oli pettynyt kyseiseen kampanjaan ja käynnisti seuraavana vuonna paljon rajumman kulttuurivallankumouksen.[1] Kulttuurivallankumouksen aikana ”kapitalistisen tien kulkijat” olivat väkivaltaisten hyökkäysten pääkohteena. Vuonna 1968 Liu Shaoqin julistettiin olevan ”kapitalistisen tien kulkija numero yksi” ja Deng Xiaopingin ”kapitalistisen tien kulkija numero kaksi”.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lauri Paltemaa & Juha A. Vuori: Kiinan kansantasavallan historia. Helsinki: Gaudeamus, 2012.