Kapingaselli
| Kapingaselli | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Sorkkaeläimet Artiodactyla |
| Heimo: | Onttosarviset Bovidae |
| Alaheimo: | Gasellit Antilopinae |
| Suku: | Punagasellit Raphicerus |
| Laji: | melanotis |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Raphicerus melanotis |
|
| Katso myös | |
Kapingaselli eli mustakorva-antilooppi[2] (Raphicerus melanotis) on Etelä-Afrikassa elävä pienikokoinen sorkkaeläinlaji. Se on yksi kolmesta punagasellien suvun (Raphicerus) antilooppilajista.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapingasellit ovat melko tanakkarakenteisia. Niiden säkäkorkeus on 45–55 senttiä ja paino 8–23 kiloa. Vain uroksilla on sarvet. Ne ovat suorat ja piikkimäiset, 6,5–13 senttiä pitkät.[3] Jalat ovat hennot ja lyhyet. Takajalat ovat hieman etujalkoja pidemmät.[4] Sarvien keskipituus on 8 senttiä. Hajurauhaset ovat hyvin kehittyneet. Turkin karvat ovat jänteviä ja kovia. Turkki on väriltään punertavanruskea ja sitä täplittävät etenkin selässä niskasta jalkojen yläosaan ulottuvalla alueella valkoiset karvat, jotka saavat turkin näyttämään harmahtavalta. Valkoisia karvoja on harvemmassa sivuilla ja kaulassa. Myös ruumiin alapuoli on ruskea, mutta haaleampi kuin selkäpuoli.[5][3] Kurkku on punertavankeltainen. Urokset ovat naaraita tummempia.[3] Hyvin pitkissä, harmaanruskeissa korvissa on valkoiset sisäreunat. Häntä on lyhyt, väriltään punertavanruskea. Takajaloissa on valesorkkapari vuohisnivelen yläpuolella. Hampaita on yhteensä 32. Kapingaselli muistuttaa paljon punagasellia, mutta lajit erotetaan toisistaan kapingasellin valkoisten karvojen avulla.[5]
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapingaselli on Etelä-Afrikan tasavallassa endeeminen laji. Sitä tavataan Länsi- ja Itä-Kapin provinssien rannikkoalueilla maan eteläosassa. Se on alueella paikoin yleinen. Levinneisyys rajoittuu lähes täysin fynbosin kasvillisuusvyöhykkeeseen.[6]
Peitteinen kasvillisuus on kapingasellille tärkeää. Sen elinympäristöä ovat tiheiköt, pensastot ja fynbos. Mukautuvana lajina sitä tavataan myös ihmisen muokkaamasta ympäristöstä, kuten viinitarhoista ja viljelyksiltä, joilla ne voivat aiheuttaa vahinkoa. Kapingaselli ei ole uhanalainen ja kanta on pääosin vakaa. Merkittäviä uhkia ei ole, vaikka peitteisen kasvillisuuden häviäminen ja tiheä väestö voivatkin aiheuttaa paikallista taantumista. Esimerkiksi Addon kansallispuistossa ylitiheä norsukanta on tuhonnut lajin elinympäristöä. Kapingasellia tavataan seitsemässä kansallispuistossa ja lukuisilla muilla suojelualueilla sekä laajalti yksityismailla.[1]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapingasellit elävät yksin tai pareittain. Laji on pääasiassa yöaktiivinen, mutta se liikkuu myös varhaisaamulla ja myöhäisillalla. Rauhoitetuilla alueilla ne voivat liikkua myös päivisin pilvisessä ja viileässä säässä.[5] Päivisin ne voivat levätä pensaikossa tai kivien varjossa. Kapingasellit ääntelevät vain kiinniotettuina. Ääntely on määkimisen tapaista huutoa.[3] Ne käyttävät paljon aikaa turkkinsa puhdistamiseen ja sukimiseen.[4] Uhan havaitessaan ne jäävät mieluummin makaamaan litteinä ja liikkumattomina piiloon aluskasvillisuuteen kuin pakenevat. Ne välttävät pakenemista viimeiseen asti. Jahdattuina ne voivat pillastua epätasaiseen ja mutkittelevaan juoksuun, joka tekee niistä vaikeasti seurattavan takaa-ajajalle.[6] Tärkein viestintäkeino lajikumppaneihin on haju. Kaikilla yksilöillä olevat reviirit ovat selvärajaisia. Urokset eivät siedä toisiaan.[3] Urokset ovatkin hyvin reviiritietoisia. Reviirit merkitään ulosteilla ja silmän edessä ja jaloissa olevien hajurauhasten eritteillä. Kilpailevat urokset voivat käyttää reviirinpuolustuksessa myös sarviaan.[5] Kapingasellin vihollisia ovat sakaalit, leopardit, keisarijalokotkat, pytonit ja ihmiset.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapingasellien mieliravintoa ovat viiniköynnöksen versot. Ne syövät myös heiniä, hedelmiä ja puiden ja pensaiden lehtiä.[3] Ne saavat tarvitsemansa veden yleensä ravinnon mukana, mutta juovat vettä tilaisuuden tullen.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Useimmat kapingasellit synnyttävät syys-joulukuussa, mutta poikasia syntyy ympäri vuoden. Kantoaika kestää kuusi kuukautta, ja naaras saa kerralla yhden vasan. Lisääntymiskäyttäytyminen on samankaltaista kuin punagasellilla.[3] Vasan turkki on tummempi kuin emolla. Vasa pysyttelee piilossa ensimmäiset kuukaudet, kunnes pystyy huolehtimaan itsestään.[4] Se vieroitetaan noin kolmen kuukauden päästä. Hyvissä oloissa naaras voi saada kaksi poikasta vuodessa.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b IUCN SSC Antelope Specialist Group: Raphicerus melanotis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.2. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Kapingaselli (mustakorva-antilooppi) – Raphicerus melanotis laji.fi. Viitattu 22.1.2020.
- ↑ a b c d e f g h Lindsey Fowler: ADW Raphicerus melanotis Information 2004. University of Michigan Museum of Zoology. Viitattu 16.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c A Guide to the: Cape Grysbok - Raphicerus melanotis 2005. Eco Travel Africa. Arkistoitu 30.3.2008. Viitattu 16.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c d Biodiversity Explorer: Raphicerus melanotis (Grysbok ) 2009. Biodiversity Explorer & Iziko. Arkistoitu 5.3.2016. Viitattu 16.4.2009. (englanniksi)
- ↑ a b c ARKive: Raphicerus melanotis - Information - ARKive 2008. ARKive. Arkistoitu 28.3.2010. Viitattu 16.4.2009. (englanniksi)