Kantavaakuna
 |
Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. |
Kantavaakunat ovat saksalaisen kielialueen vanhimman aatelin (Uradel) muinaisaateliston vaakunoita ajalta ennen varsinaisen heraldiikan yleistystä käyttöä. Vaakunat ovat ikivanhoja ennen 1400-luvun silloisen merkittävien aatelissukujen vaakunoita. Aateliselle ominaisen kilven muodostaa kilpi, sen yläpuolelle sijoitettu patakypärä. Vaakunoihin on vaihdettu kypärä, joka nykyisin vakiintuneen saksalais-pohjoismaisen käytännön mukaan sopii kaikille aatelisille ei ainoastaan vain niiden sukunsa vanhimmille, vaakunat luokitellaankin usein jalosukuisten eli vähintään vapaaherran tai paronin arvoisiksi vaakunoiksi.
Terminologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kantavaakunan termi (saksaksi Uradel) on termi joka on otettu käyttöön saksassa 1800-luvun lopulla viittaamaan niihin perheisiin jotka olivat jalosukuisten (vapaaherran tai paronisukuisten) jälkeläisiä ja peräisin ennen 1400-luvulta vuoteen 1100-luvulle, Uradel termillä viitataan Pohjoiseurooppalaisten ritarisukujen aatelistoon jotka ovat jalosukuisen syntyperää ennen vuoden 1400-luvulta, kirjassa kerrotaan aateliskirjeiden lähettämisestä sekä niiden myöntöpäivistä.
Uradel venäläinen aatelisto , venäläinen muinainen aatelisto, adjektiivi uradelig tai uradlig) on termi, joka otettiin käyttöön Saksassa 1800-luvun lopulla viittaamaan niihin tai niiden perheisiin jotka olivat jalosukuisia peräisin 1400-luvulta tai aikaisemmin.