Kansanparannus

Kansanparannusvälineitä Pielisen museon kokoelmista. Ylimpänä puinen rasia, joka sisältää hevosen päätautilääkkeet. Keskellä kalmanmultaa päresuojuksessa, rikkiä, päivännäkemättömiä koivunpahkoja, karhunkynsi, sian torahammas ja rasvarasia. Alimpana korpinkivi, ruusukääre ja ukonkivi.

Kansanparannus tai kansanlääkintä tarkoittaa vuosituhansien kokemuksiin ja perinteisiin kansanuskomuksiin ja myytteihin perustuvia käsityksiä sairauksista ja vammoista, ja niiden hoitokeinoja. Varsinaiset kansanparantajat ovat olleet usein maallikkoja, jotka ovat saaneet oppinsa suvultaan. Toisaalta myös yhteisöjen arvostetut tietäjät eli samaanit ovat harjoittaneet kansanparannusta, mutta heidän toimintaansa on liittynyt yliluonnollinen näkökulma.

Nykyaikainen lääketiede on kehittynyt kansanparannuksesta, mutta vastustaa usein ankarasti kansanparannuksen hoitokeinoja ennen kuin löydetään tieteellinen selitys miksi perinteinen hoitokeino toimii. Näin on käynyt usein. Esimerkiksi kuusenpihkavoide, joka on ikivanha kansanlääkinnän keino haavojen ja ihon infektioiden hoidossa, hyväksyttiin vasta vuonna 2008 lääkinnälliseksi tuotteeksi. Kuusenpihka on näin ensimmäinen suomalainen luonnontuote, joka on läpäissyt Lääkelaitoksen testin ja saanut CE-hyväksynnän.

Nykyisin aito kansanparannus eroaa nykyajan näennäistieteellisistä hoitomuodoista siten, ettei se edes yritä olla tieteellistä. Näennäistieteelle tunnusomainen tieteellisyyden esittäminen ja tieteellisten termien väärinkäyttö ei kuulu aitoon kansanperinteeseen, vaan on nykyajan ilmiö. Myös näennäistieteellisiä hoitoja on kuitenkin yritetty markkinoida kansanparannuksena.

Kansanparannuksen historiaa

Pekka Rissanen toimittaa "kohtauksista mittaamista". Tarkoitus on selvittää, onko sairaus aiheutunut kuolleen henkilön sielun tai haltijan kohtaamisesta, jolloin tila voidaan parantaa esimerkiksi pelästyttämällä.

Kansanparannuksen ja jäsenkorjauksen historia ulottuu alkuaikojen hämäriin. Kansanparannus on kansan keskuudesta lähtöisin olevaa parannustoimintaa, joka on kehittynyt aikojen kuluessa kokemuksen kautta ja perinteen mukaisesti. Lähes 80 prosenttia maailman väestöstä on vielä nykyisinkin länsimaisen lääketieteen ulottumattomissa.

Kansanparannus elää ja on voimissaan vielä nykyisinkin myös teollistuneissa maissa. Kansanparantajiin on totuttu luottamaan ja heiltä haetaan apua moniin sellaisiin vaivoihin, joihin ei lääketieteestä ole löytynyt apua. Aikaisemmin kansanparannuksessa käytettiin apuna taikoja, loitsuja ja erilaisia maagisia parantamisrituaaleja. Lääkkeitten tehoa voitiin myös lisätä lukemalla erilaisia loitsuja. Usein käytettiin erilaisia taikakaluja sairauden määrittelyssä sekä kertomaan parantajalle, mistä tauti oli tullut.

Kansanparannukseen kuului jo varhaisina aikoina hyvin monenlaisia puhtaasti mekaanisiakin hoitoja. Hierominen, kuppaus, veren lasku, jäsenten sitominen ja jopa jotkut alkeelliset kirurgiset toimenpiteet kuuluivat kansanparantajien hoitokeinoihin, samoin kuin erilaiset lääkeyrtit, hauteet ja voiteet, joita valmistettiin sukupolvelta toiselle säilyneiden reseptien mukaan. Kansanlääkintätaidot ovat kehittyneet satojen vuosien kuluessa yritysten ja erehdysten — joskus kohtalokkaidenkin — kautta.

Katso myös

• Suomalainen kansanparannus

Aiheesta muualla

• Harjula, Raimo: Veljeni Mirau. Kansanparantajan matkassa afrikkalaisessa kulttuurimaisemassa. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1981. ISBN 951-717-254-0
• Kansanlääkintä tarjoaa mielenkiintoisen ikkunan arjen ja lääkinnän historiaan. Mikko Saira 29.3.2023. Agricolaverkko.