Yliopiston almanakka

Yliopiston almanakka, joka on tunnettu myös nimellä kansanalmanakka, on Helsingin yliopiston almanakka­toimiston vuosittain julkaisema almanakka. Ensimmäinen suomalainen almanakka ilmestyi vuonna 1608 ja ensimmäinen suomenkielinen vuonna 1705. Turun Akatemialla ja sen seuraajalla Helsingin yliopistolla oli Suomessa vuodesta 1809 vuoteen 1995 erioikeus kalentereiden julkaisuun, mitä se vuokrasi eteenpäin.

Historia

Suomalaisen almanakan juuret ovat Saksassa, jossa kirjapainotaito kehitettiin 1400-luvulla. Ensimmäinen tunnettu almanakka on vuodelta 1448, ja se painettiin Gutenbergin kirjapainossa. Almanakalla tarkoitetaan tietylle vuodelle laadittua kalenteria, joka sisältää yleensä myös tietoa taivaankappaleiden liikkeistä, kuten auringon ja kuun nousu- ja laskuajoista, sekä muuta ajankohtaistietoa. Suomessa painettiin vuonna 1488 Turun hiippakunnan messukirja Missale Aboense, jossa oli suomalaisiin oloihin sovellettu pyhimyskalenteri. Samoin Mikael Agricolan Rukouskirjassa vuodelta 1544 oli kalendaario-osa, jossa mainittiin myös auringon nousu- ja laskuajat sekä päivän pituudet. Näitä kalentereita ei kuitenkaan ollut laskettu millekään tietylle vuodelle.

Varsinaisia almanakkoja on Suomen kansalle julkaistu 1600-luvulta lähtien. Almanakan tekijät ovat perinteisesti olleet suomalaisia tähtitieteilijöitä ja matematiikan professoreita. Ensimmäinen suomalainen almanakka oli Sigfridus Aronus Forsiuksen almanakka vuodelle 1608, ja se ilmestyi Tukholmassa ruotsin kielellä. Helsinkiläissyntyinen tähtitieteilijä Forsius sai kuninkaalta erioikeuden julkaista almanakkoja Ruotsin valtakunnassa. Vuosina 1608–1623 hän julkaisi 12 almanakkaa, jotka olivat ensimmäiset Suomea varten laaditut almanakat.

Vuonna 1650 Suomessa ilmestyi ensimmäinen almanakka Forsiuksen almanakkojen jälkeen. Sen julkaisija oli Helsingin yliopiston edeltäjä, Turun akatemia. Ensimmäinen suomenkielinen almanakka oli Laurentius Tammelinin Almanach eli Ajan-Lucu, joka ilmestyi vuodelle 1705 Turussa. Vuonna 1713 alkaneen ison­vihan vuoksi almanakkojen julkaiseminen jouduttiin kolmeksi vuodeksi keskeyttämään. Tammelin julkaisi niitä edelleen pakolaisena Tukholmassa, mutta vuosille 1717–1725 julkaistiin vain ruotsinkieliset almanakat.

Vuonna 1726 suomenkielisten almanakkojen laatijaksi tuli Nicolaus Hasselbom. Vuosina 1729–1730 almanakat julkaisi poikkeuksellisesti ruotsalainen fyysikko Andreas Celsius.

Almanacka eli Ajan-Tieto 1808 Turun Horizontin jälkeen, sivu 1.

Vuonna 1749 kuningas kuitenkin myönsi Ruotsin Tiedeakatemialle yksin­oikeuden almanakkojen julkaisemiseen. Tämän jälkeen aina Ruotsin vallan ajan loppuun saakka kaikki suomen­kielisetkin almanakat laadittiin Tukholmassa. Niiden heikosta kieliasusta kuitenkin valitettiin, sillä käännös­työn suoritti kirjuri, joka ei juuri ymmärtänyt almanakan asiasisältöä. Valitusten vuoksi Suomen Talousseura alkoi 1800-luvun alussa vastata almanakan loppu­sivuilla julkaistavista valistavista kirjoituksista ja artikkeleista, joita se toimitti 1970-luvulle saakka.

Suomen jouduttua vuonna 1809 Venäjän yhteyteen Turun akatemia alkoi jälleen julkaista suomen- ja ruotsin­kielisiä almanakkoja. Keisari myönsi sille eri­oikeuden niiden julkaisemiseen, ja erioikeus pysyi voimassa vuoteen 1995 saakka. Kansan­almanakan ohella yliopisto julkaisi vuodesta 1810 lähtien myös Valtiokalenteria, ja myöhemmin, 1800-luvun lopulta lähtien ja varsinkin 1900- ja 2000-luvuilla, on Suomessa julkaistu suuri joukko muitakin kalentereita. Yliopisto vuokrasi almanakkojen julkaisuoikeuden 1800-luvulla joksikin ajaksi Frenckellin kirjapainolle ja vuodesta 1888 lähtien lähes sadaksi vuodeksi Weilin & Göösille. Vuosikerrasta 1989 lähtien almanakan kustantajaksi tuli tarjouskilpailun tuloksena WSOY. Vuosikertojen 1994–2015 kustantajana oli Ajasto Osakeyhtiö (myöhemmin Ajasto Paperproducts Oy). Nykyään Yliopiston almanakan kustantajana toimii Kustannusosakeyhtiö Otava. Vuodesta 2016 lähtien Yliopiston almanakka on julkaistu myös mobiilisovelluksena yhteistyössä Mobile Means Oy:n kanssa.

Almanakan tähtitieteelliset tiedot laadittiin vuoteen 1832 saakka Turun horisontin mukaan. Vuodesta 1833 lähtien julkaistiin erikseen Helsingin ja Oulun horisonttien mukaiset almanakat. Erillisenä Oulun horisontin mukainen almanakka julkaistiin viimeksi vuodelle 1975.

Vuodesta 1974 lähtien almanakan tiedot on laskettu tietokoneen avulla. Vielä kaksi vuotta tämän jälkeen almanakka pysyi ulkoasultaan lähes ennallaan, mutta vuodesta 1976 lähtien sen ulkoasu ja osittain tietosisältökin uusittiin. Samalla yhdistettiin Helsingin ja Oulun horisonttien mukaiset almanakat, ja almanakassa alettiin julkaista auringon nousu- ja laskuajat viidellä paikka­kunnalla eri puolilla Suomea.

Huippuvuosinaan Yliopiston almanakkaa painettiin eri versioina yli puoli miljoonaa kappaletta joka syksy. Yhteiskunnan muutokset ja kalenterikilpailu ovat kuitenkin pudottaneet painosmääriä viime vuosina. Suomenkielinen Yliopiston almanakka on perinteisesti keltakantinen. Almanakan ruotsinkielinen versio Universitetsalmanackan on puolestaan sinikantinen.

Nimi Yliopiston almanakka otettiin käyttöön vuonna 1996, mistä lähtien almanakan kannessa on lukenut ”Yliopiston almanakka vuodeksi xxxx jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän”; aiemmin kannessa luki lyhyemmin ”Almanakka vuodeksi xxxx jälkeen Vapahtajamme Kristuksen syntymän”.

Nykyinen tietosisältö

Yliopiston almanakan varsinaisessa kalenteriosastossa on yksi aukeama vuoden jokaista kuukautta kohti. Kalenterisivuilla on lueteltu kunkin kuukauden päivät, ja niiden kohdalle on merkitty seuraavat tiedot:

• Päivän järjestysnumero kuukaudessa
• Viikonpäivän nimi kaksikirjaimisena lyhenteenä
• Nimipäivät
• Auringon nousu- ja laskuajat Helsingissä, Jyväskylässä, Oulussa, Sodankylässä ja Utsjoella

sekä useiden päivien kohdalle myös muun muassa:

• Pyhäpäivien ja eräiden muiden juhla- ja merkkipäivien nimet
• Kirkkovuodessa kullekin pyhäpäivälle kuuluvat saarnatekstit
• Viikkojen numerot
• Liputuspäivien kohdalla Suomen lipun kuva
• Kuun vaiheet
• Planeettojen sattuminen konjunktioon keskenään tai Kuun kanssa tähtitieteellisten symbolien avulla esitettynä
• Eläinradan merkit, joihin Aurinko siirtyy

Pyhäpäivien kohdalla on päivän järjestysnumero, viikonpäivä ja pyhäpäivän nimi painettu punaisella.

Varsinaisen kalenteriosaston lisäksi almanakassa on myös muun muassa:

• luettelo auringon- ja kuunpimennyksistä
• erilliset luettelot liputuspäivistä ja juhlapäivistä
• taulukot kuun ja planeettojen nousu- ja laskuajoista
• yhteenveto planeettojen näkymisestä kyseisen vuoden aikana
• luettelo ortodoksisen kirkon juhlapäivistä
• luettelot juutalaisen ja islamilaisen kalenterin juhlapäivistä

• säätilastoja
• luettelo markkinoista ja toripäivistä
• aakkosellinen luettelo nimipäivistä
• loppusivuilla vuosittain laadittavat yksi tai kaksi artikkelia jostakin ajankohtaisesta aiheesta

Yliopiston almanakkatoimisto

Vuonna 1995 Suomi liittyi Euroopan unioniin, ja yliopiston erioikeus almanakkojen julkaisemiseen poistui. Laki erioikeuden poistumisesta annettiin syksyllä 1994, ja 16.12.1994 yliopisto piti tiedotustilaisuuden oman almanakkatoimiston perustamisesta. Tätä päivää pidetään Yliopiston almanakkatoimiston perustamispäivänä. Yliopiston tehtäväksi jäi edelleen vastata suomalaisen kalenterin ylläpidosta sekä suomalaisesta ja suomenruotsalaisesta nimipäiväluettelosta, joihin sillä on tekijänoikeus.

Almanakkatoimisto toimi aluksi Helsingin yliopiston tähtitieteen laitoksella, mutta liiketoiminnallisena yksikkönä se oli Helsingin yliopiston Kehityspalvelut Oy:n alainen. Vuonna 2013 yhtiön nimi muutettiin Helsingin yliopiston Kalenteripalvelut Oy:ksi, koska sen muu kuin kalentereihin liittyvä liiketoiminta oli päättynyt.

Almanakkatoimisto on alusta lähtien myynyt kalenterien kustantajille nimipäivien julkaisuoikeuksia sekä erilaisia kalenteritietoja ja -aineistoja. Nykyään Suomessa julkaistaan vuosittain noin 14 miljoonaa kalenteria. Yliopiston almanakan julkaiseminen, suomeksi ja ruotsiksi, on kuulunut Almanakkatoimiston perustehtäviin. Vuonna 1996 sen rinnalle kehitettiin Yliopiston nimipäiväalmanakka, jossa julkaistaan vuosittain kaikki suomalaiset nimipäiväkalenterit sekä annetaan ajankohtaista tietoa suomalaisten etunimistä.

Yliopiston almanakkaa on lähes aina tehty Helsingin yliopiston Observatoriossa. Professori Jaakko Tuominen uudisti almanakkaa 1970-luvulla. Professori Heikki Oja vastasi suomalaisesta almanakasta 1970-luvulta vuoteen 2012. Oja tuli Yliopiston almanakkatoimiston johtoon, kun se perustettiin 1994. Vuodesta 2012 Yliopiston almanakkatoimiston johtajana – ja samalla Helsingin yliopiston Kalenteripalvelut Oy:n toimitusjohtajana – on toiminut dosentti Minna Saarelma-Paukkala.

Almanakkatoimiston verkkosivuilta löytyy kuluvan vuoden kalenteri, johon on merkitty muun muassa nimipäivät sekä auringon nousut ja laskut. Sivuilla on myös laaja almanakka-arkisto, jonne on koottu almanakkoja 1100-luvulta tähän päivään asti, sekä runsaasti muuta kalenteritietoutta. Verkkosivuilta löytyvät myös Yliopiston almanakan ja Yliopiston nimipäiväalmanakan kaikki vuosikerrat.

Aiheesta muualla

• Helsingin yliopiston almanakkatoimisto.
• Almanacka hakuteoksessa Uppslagsverket Finland (2012). (ruotsiksi)