Kansainliiton neuvosto
Kansainliiton neuvosto oli asioita valmisteleva Kansainliiton elin, jolla oli valtuudet käsitellä mitä tahansa asiaa, joka koski maailmanrauhaa.
Neuvostossa oli aluksi kahdeksan jäsentä, joista neljä pysyvää: Britannia, Ranska, Italia ja Japani, sekä neljä vaihtuvaa jäsentä, jotka yleiskokous valitsi kolmivuotiskaudeksi. Uudeksi pysyväksi jäseneksi tuli Saksa sen liityttyä Kansainliittoon 1926 ja Neuvostoliitto 1934.[1]
Ensimmäiset vaihtuvat jäsenet olivat Belgia, Brasilia, Kreikka ja Espanja. Yhdysvalloista oli tarkoitus tulla neuvoston viides pysyvä jäsen, mutta se ei liittynyt maailmanjärjestöön senaatin kieltäydyttyä ratifioimasta Versailles’n rauhansopimusta 19. maaliskuuta 1920.
22. syyskuuta 1922 neuvoston vaihtuvien jäsenten määrä lisättiin kuuteen ja 8. syyskuuta 1926 yhdeksään.
Neuvoston jäsenmäärä kasvoi 1930-luvun lopulla viiteentoista. Neuvostoliitto erotettiin, kun se hyökkäsi 1939 Suomeen.[1] Japanin ja Saksan erottua Kansainliitosta niiden paikalle valittiin uudet, vaihtuvat jäsenet, joten neuvoston jäsenmäärä ei pienentynyt.
Neuvosto kokoontui keskimäärin viisi kertaa vuodessa. Lisäksi pidettiin tarvittaessa lisäkokouksia. Kansainliiton neuvosto kokoontui vuosina 1920–1946 kaiken kaikkiaan 107 kertaa.
Suomen kannalta tärkeä päätös oli, kun Kansainliiton neuvosto päätti 24.6.1921 tunnustaa Suomelle suvereenisuuden Ahvenanmaahan.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Facta2001, osa 7, palsta 608, hakusana Kansainliitto.
- ↑ Perustuslakivaliokunnalle, Ahvenanmaan kansainvälinen asema, Eduskunnan ulkoasiainvaliokunta 4. joulukuuta 1990. Lausunto n:o 2
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jouko Lindholm, Vähemmistöjen suojelujärjestelmä Kansainliitossa vuoteen 1925, Laudaturtutkielma, Turun yliopisto 1987