Kalvaskeltasiipi
| Kalvaskeltasiipi | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Yökkösmäiset Noctuoidea |
| Heimo: | Siilikkäät Arctiidae |
| Alaheimo: | Keltasiivet Lithosiinae |
| Suku: | Eilema |
| Laji: | pygmaeolum |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Eilema pygmaeolum |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kalvaskeltasiipi (Eilema pygmaeolum) on pieni, Suomessa levinneisyydeltään varsin eteläinen siilikäslaji. Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 se on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi (EN)[1].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Sukulaistensa tapaan hoikka, keltaisen ja harmaan sävyttämä perhonen. Lajilla esiintyy merkittävää maantieteellistä muuntelua ulkoasussaan. Naaraat ovat siipiväliltään koiraita pienempiä, mutta niillä on tukevampi ruumis. Etusiipien yläpinta on hieman kiiltävä ja siivet ovat väriltään lämpimän oranssinkeltaiset. Siiven keskiosassa on kuitenkin väriä himmentävää harmaata varjostumaa. Joissakin paikallispopulaatioissa etusiivet ovat lähes tasaisen harmaat ilman mainittavaa keltaista väriä. Takasiivet ovat vaaleamman kellertävät, etureunastaan harmaalla varjostuneet. Siipien alapinnoilla on harmaata kehnää, joka etusiivissä puuttuu siipien reunoilta ja takasiivissä rajoittuu siiven etuosaan. Pää ja takaruumiin kärki ovat keltaisia, mutta muutoin ruumis on harmaa. Siipiväli koiraalla 24–29 mm ja naaraalla 19–25 mm.[2][3][4]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pohjois-Afrikasta Lounais-, Keski- ja Itä-Euroopan kautta Kaukasukselle, Turkkiin ja Pohjois-Iraniin tavattava laji. Suomessa sitä tavataan ainoastaan Ahvenanmaalla ja Turun saaristossa sekä idempänä satunnaisesti etelärannikkoa itäänpäin. Harhailijoita on tavattu sisämaassa Etelä-Savoon asti.[4] Perhoset ovat lennossa yhtenä sukupolvena heinäkuun alusta heinäkuun lopulle.[5]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Perhonen, jota tavataan lähes ainoastaan kuivilla ja lämpimillä, hiekka- tai kalkkipohjaisilla alueilla lähellä rannikkoa. Lajia ei juuri tapaa tyypillisen elinpaikan ulkopuolella ja samallakin paikalla yksilömäärissä on huomattavaa vuotuista vaihtelua. Perhoset aloittavat lentonsa illan hämärtyessä ja jatkavat keskiyöhön. Koiraat lentävät usein valolle, naaraita tapaa harvemmin. Päivällä perhosia voi tavata juomassa kukkien mettä. Kalvaskeltasiipeä tavataan usein yhdessä pikkukeltasiiven (Eilema lutarellum) kanssa, mutta vaatii ilmeisesti elinpaikaltaan sisarlajiaan enemmän lämpöä.[4]
Naaras munii noin 100 munaa pieniin ryhmiin. Toukat kasvavat hitaasti ennen talvehtimistaan ja ovat täysikasvuisia seuraavan vuoden kesäkuun lopulla. Toukat ovat aktiivisia enimmäkseen öisin, mutta niitä voi nähdä syömässä jo illalla tai varhain aamulla. Kotelo on ruskean kotelokopan sisällä maassa, sammalten tai jäkälien seassa.[4]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukat syövät erilaisia jäkäliä, mutta ilmeisesti myös kuihtuneita kasvinosia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/e/eilema_pygmaeola.html
- ↑ http://www.ukmoths.org.uk/show.php?bf=2046
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sverges flora och fauna. Fjärilar: Ädelspinnare–tofsspinnare Lepidoptera: Lasiocampidae–Lymantriidae. ISBN 978-91-88506-58-0 s. 356–358
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Arctiidae/Eilema/pygmaeolum/Eilema%20pygmaeolum.htm[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)