Kalsiumperoksidi
| Kalsiumperoksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | CaO2 |
| Moolimassa | 72,08 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 200 °C (hajoaa)[1] |
| Tiheys | 2,92 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | Reagoi veden kanssa |
|
|
|
Kalsiumperoksidi (CaO2) on kalsium- ja peroksidi-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään hapettimena useissa sovellutuksissa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa kalsiumperoksidi on valkoista tai kellertävää kiteistä ainetta[2]. Yhdisteen alkeiskoppi on ortorombinen[3]. Kalsiumperoksidista tunnetaan myös kidevedellinen oktahydraatti (CaO2·8H2O). Aine ei liukene veteen, mutta reagoi veden ja happojen kanssa muodostaen vetyperoksidia. Kuumennettaessa kalsiumperoksidi hajoaa kalsiumoksidiksi ja hapeksi. Kalsiumperoksidi on vahva hapetin.[2][4][5][6]
Kalsiumperoksidia valmistetaan kalsiumhydroksidin ja vetyperoksidin tai natriumperoksidin reaktiolla ja tuote kiteytetään.[2][4][5][6][7]
- Ca(OH)2 + H2O2 → CaO2 + 2 H2O
Kalsiumperoksidin käyttö perustuu sen hapettaviin ominaisuuksiin. Yhdistettä käytetään esimerkiksi valkaisevissa hammastahnoissa, puhdistusaineissa, kullan ja hopean erotusprosessissa ja sulfidikumien kovettimena. Yhdistettä voidaan käyttää orgaanisilla aineilla saastuneen maaperän puhdistamiseen, jätevesien puhdistukseen ja rehevöityneiden vähähappisten vesistöjen kunnostamiseen. Yhdysvalloissa kalsiumperoksidia käytetään taikinan leivontaominaisuuksien parantamiseen, mutta Euroopassa se ei ole sallittua.[2][4][5][6][8]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ W. M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–55. (93rd edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-8049-4 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c d e Harald Jakob, Stefan Leiniger, Thomas Lehmann, Sylvia Jacobi & Sven Gutewort: "Peroxo Compounds, Inorganic", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2007. Vol. 26, s. 297
- ↑ Xin Zhao, Manh Cuong Nguyen, Cai-Zhuang Wang & Kai-Ming Ho: Structures and stabilities of alkaline earth metal peroxides XO2 (X = Ca, Be, Mg) studied by a genetic algorithm. RSC Advances, 2013, 3. vsk, nro 44, s. 22135-22139. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.4.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Norbert Steiner & Wilfried Eul: "Peroxides and Peroxide Compounds, Inorganic Peroxides", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001. Vol. 18, s. 4-6 (luvun sisäinen sivunumerointi)
- ↑ a b c E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 201. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3
- ↑ a b c Richard C. Ropp: Encyclopedia of the Alkaline Earth Compounds, s. 126-128. Newnes, 2012. ISBN 9780444595539 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 28.4.2023). (englanniksi)
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 164. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515 (englanniksi)
- ↑ Shuguang Lu, Xiang Zhang & Yunfei Xue: Application of calcium peroxide in water and soil treatment: A review. Journal of Hazardous Materials, 2017, 337. vsk, s. 163-177. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 28.4.2023. (englanniksi)