Kalsiumoksalaatti
| Kalsiumoksalaatti | |
|---|---|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C2O4Ca |
| Moolimassa | 128,1 |
| Ulkomuoto | Valkoinen kiteinen aine |
| Sulamispiste | 200 °C (monohydraatti, hajoaa)[1] |
| Tiheys | 2,24 g/cm3[2] |
| Liukoisuus veteen | 0,0061 g/l (25 °C)[1] |
|
|
|
Kalsiumoksalaatti (C2O4Ca) on kalsium- ja oksalaatti-ionien muodostama ioniyhdiste. Yhdistettä voidaan käyttää analyyttisessä kemiassa ja harvinaisten maametallien metallurgiassa.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa kalsiumoksalaatti on valkoista tai väritöntä kiteistä ainetta. Se esiintyy usein kidevedellisinä muotoina, joita tunnetaan muun muassa monohydraatti ja trihydraatti (C2O4Ca·H2O ja C2O4Ca·3H2O). Yhdiste on veteen liukenematonta, mutta liukenee happoihin. Kuumennettaessa kalsiumoksalaatti hajoaa kalsiumkarbonaatiksi.[2][3][4][5]
Kalsiumoksalaattia valmistetaan saostamalla kalsiumioneja sisältävästä liuoksesta oksaalihapon avulla.[6]
Kalsiumoksalaattia käytetään kalsiumpitoisuuden määritykseen, kun kalsiumionit saostetaan kalsiumoksalaattina.[5] Yhdistettä voidaan käyttää myös harvinaisten maametallien erotusprosesseissa[7].
Kalsiumoksalaattia esiintyy useissa kasveissa, joissa se toimii kalsiumvarastona ja puolustautumiskeinona kasvinsyöjiä vastaan[8]. Ihmisen virtsa- ja munuaiskivet koostuvat usein kalsiumoksalaatista[9].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–51. (39th Edition) CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 8.4.2022). (englanniksi)
- ↑ a b Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä, s. 421. Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ Hiroyuki Sawada & Toru Murakami: Oxalic acid, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2001
- ↑ Wilhelm Riemenschneider & Minoru Tanifuji: Oxalic acid, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2002
- ↑ a b Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 164. Walter de Gruyter, 1994. (englanniksi)
- ↑ A.J. Elias: A Collection of Interesting General Chemistry Experiments, s. 28. Universities Press, 2002. ISBN 8173714215 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 1.4.2022). (englanniksi)
- ↑ Christopher G. Morris: Academic Press dictionary of science and technology, s. 341. Academic Press, 1992. ISBN 978-0-12-200400-1 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 3.2.2021). (englanniksi)
- ↑ Vincent R. Franceschi1 & Paul A. Nakata: Calcium Oxalate in Plants: Formation and Function. Annual Review of Plant Biology, 2005, 56. vsk, s. 41-71. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.4.2022. (englanniksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Triet Vincent M. Tran, Xilong Li, Beverley Adams-Huet & Naim M. Maalouf: Impact of age and renal function on urine chemistry in patients with calcium oxalate kidney stones. Urolithiasis, 2021, 49. vsk, s. 495–504. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 8.4.2022. (englanniksi)