Kalliokohokki
| Kalliokohokki | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Caryophyllales |
| Heimo: | Kohokkikasvit Caryophyllaceae |
| Suku: | Kohokit Silene |
| Laji: | rupestris |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Silene rupestris |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Kalliokohokki (Silene rupestris) on Euroopassa tavattava, kallioilla kasvava pienikukkainen kohokkikasvi.
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Moni- tai yksivuotinen kalliokohokki kasvaa 10–20 cm korkeaksi. Se on tyvestä asti haarova, pystyhkö, kalju ja yleisväritykseltään sinivihreä. Lehdet vaihtelevat muodoltaan kapeanpuikeista soikeisiin. Kukinto on monikukkainen ja harsu, kukat ovat pieniä. Sekä kukan verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Verhiö on hoikka, 3–4 mm leveä. Terälehdet ovat valkoisia ja lanttokärkisiä. Suomessa kalliokohokki kukkii heinä-elokuussa. Hedelmä on kota.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliokohokkia kasvaa vain Euroopassa ja sen levinneisyysalue on varsin hajanainen. Lajia tavataan paikoin Espanjassa, Pyreneillä, Keski-Ranskassa, Alpeilla, Korsikalla, Sardiniassa, Karpaateilla, Norjassa sekä Etelä- ja Keski-Ruotsissa ja -Suomessa.[2] Suomessa kalliokohokki on alkuperäislaji, jota tavataan paikoitellen Etelä- ja Keski-Suomesta. Ahvenanmaalta laji puuttuu. Lisäksi lajilla on muista Suomen esiintymistä erillinen populaatio Sallan–Kuusamon alueella.[3][4]
Elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kalliokohokki kasvaa avoimilla, laakeilla ja ohuthumuksisilla jäkäläkallioilla.[3] Kasvupaikat voivat olla toisinaan äärimmäisen kuivia, mikä aiheuttaa suurta vuosittaista kannanvaihtelua.[5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Helsingin kasvit – Kukkivilta kiviltä metsän syliin. Toim. Kurtto, Arto & Helynranta, Leena. Helsingin kaupungin ympäristökeskus. Yliopistopaino, Helsinki 1998.
- Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 118–120.
- ↑ Den virtuella floran: Bergglim (Silene rupestris) (myös levinneisyyskartat) Den virtuella floran. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 2.9.2012. (ruotsiksi)
- ↑ a b Retkeilykasvio 1998, s. 120.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Kalliokohokin (Atocion rupestre) levinneisyys Suomessa Viitattu 24.10.2017.
- ↑ Helsingin kasvit 1998, s. 192.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen Lajitietokeskus: Kalliokohokki (Atocion rupestre)
- Kasviatlas 2020: Kalliokohokin (Atocion rupestre) levinneisyys Suomessa
- Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Kalliokohokki (Atocion rupestre)
- Luontoportti: Kalliokohokki (Atocion rupestre)
- Pohjolan kasvien pauloissa: Atocion rupestre – kalliokohokki