Kalliokielopistiäinen
| Kalliokielopistiäinen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Alalahko: | Sahapistiäiset Symphyta |
| Yläheimo: | Lehtipistiäismäiset Tenthredinoidea |
| Heimo: | Lehtipistiäiset Tenthredinidae |
| Alaheimo: | Blennocampinae |
| Tribus: | Phymatocerini |
| Suku: | Phymatocera |
| Laji: | aterrima |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Phymatocera aterrima |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Kalliokielopistiäinen (Phymatocera aterrima) on lehtipistiäisten heimoon kuuluva laji. Aikuinen kalliokielopistiäinen on väritykseltään kiiltävän musta. Lajin siivet ovat kirkkaan kimaltelevat. Aikuinen kalliokielopistiäinen on kooltaan 8–9 mm. Lajin toukilla pää on musta ja ruumis harmahtavan valkoinen. Toukan nahka näyttää ryppyiseltä ja pinnassa on pieniä mustia pisteitä. Nuoret toukat ovat hieman vihertäviä, isommat ovat harmaanvaaleita. Täysikasvuinen toukka on noin 20 mm pitkä. Toukat kuoriutuvat heinäkuun alussa ja hakeutuvat täysikasvuisina maahan koteloitumaan. Kalliokielopistiäisen toukat syövät muun muassa kalliokielojen (Polygonatum) lehtiä, erityisesti lehtokielo on niiden suosiossa. Toukat voivat syödä kasvin nopeasti lehdettömäksi.[1]
_-_geograph.org.uk_-_1387379.jpg)
Kalliokielopistiäinen on luokiteltu Suomessa vakiintuneeksi ja elinvoimaiseksi lajiksi. Lajia esiintyy Suomessa suunnilleen Vaasa–Joensuu-akselin eteläpuolella.[2] Lajia esiintyy laajemmin Pohjoismaiden eteläosissa ja Euroopassa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]