Kalevi Lankinen
Kalevi Heikki Lankinen (1. tammikuuta 1932 Oulu – 21. tammikuuta 1980, Söll, Itävalta) oli suomalainen arkkitehti ja pedagogi[1][2].
Lankinen perusti Arkkitehtitoimisto Kalevi Lankisen, joka tunnetaan linjakkaan modernistisista töistään[3]. Toimiston tunnetuin työ on Karjasillan kirkko, joka lukeutuu Pohjois-Pohjanmaan merkittävimpiin modernistisiin sakraalitiloihin Hailuodon, Intiön, Kastellin ja Puolivälinkankaan kirkkojen rinnalla. Muodoltaan voimakkaasta kirkosta on tullut alueensa tärkein maamerkki. Sille tunnusomaista on epäsymmetrinen kaari-ikkunajako ja kirkkosalin näyttävät kattokaaret, jotka symboloivat elämänkaaria.[4][5]
Lankinen oli viipurilaista sukua, mutta vietti nuoruutensa pääosin Oulussa[6]. Käytyään Oulun Lyseon Lankinen opiskeli arkkitehtuuria Helsingin Teknillisessä korkeakoulussa 1950–1956[7][1][8]. Tämän jälkeen hän toimi arkkitehdin toimen ohessa rakennusopin assistenttina ja erikoisopettajana arkkitehtiosastolla[2][9]. Itsenäinen arkkitehdin ura sai pontta, kun Lankinen voitti yhdessä arkkitehti Niilo Mattilan kanssa pohjoissuomalaisille arkkitehdeille suunnatun arkkitehtuurikilpailun Oulun yliopiston ensimmäisestä opiskelija-asuntolasta. Domus Botnica valmistui Toivoniemeen 1957–1959 ja kuuluu Koskikeskuksen valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön.[10][11]
Lankisen toimisto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karjasillan kirkko toi arkkitehtitoimistolle valtakunnallista huomiota. Helsingin Sanomat otsikoi lokakuussa 1963 kirkkoa käsittelevän artikkelin: ”Hätkähdyttävän modernia arkkitehtuuria Oulussa”.[7] Menestys poiki toimistolle toisen kirkkotilauksen, Tampereen metodistikirkon (1966)[12]. Tämä tilaus oli sikälikin sattuva, että Kalevi Lankisen isä oli arkkitehti Heikki Lankinen, joka oli uskonnoltaan harras metodisti[6].
Suomen Postista tuli Lankisen suurasiakas, ja toimisto suunnittelikin Postille esimerkiksi suuret maksupalvelukeskukset Tampereen Hervantaan ja Oulun Karjasillalle[3][13]. Toimisto suunnitteli myös paljon toimitiloja ja asuntoja etenkin pääkaupunkiseudulle[14][15]. Useita kohteita on Helsingin Munkkiniemessä ja Lauttasaaressa, kuten esimerkiksi kerros- ja rivitalot osoitteissa Hakolahdentie 12–18 ja 13 sekä Lentokapteeninkuja 4 A–B. Toimitiloista mainittakoon Valiokellot Munkkiniemessä (nyk. Indonesian suurlähetystö).[16][17][18]
Kirjallinen työ
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lankinen seurasi etenkin 1960-luvulla tarkasti rakentamisen ilmiöitä ja osallistui keskusteluun arkkitehtuurista. Oman alansa arkkitehtilehtien lisäksi hän kirjoitti arkkitehtuurista talousalan lehtiin. Lankiselle läheisiä aiheita olivat uudet rakennusmateriaalit sekä konttori- ja asuntosuunnittelun tulevaisuus. Hän pohti esimerkiksi, mitä seurauksia rakentamisen teollistumisella on ja voisiko omakotitalo olla tulevaisuuden asumismuoto.[19][20][21][22]
Lankinen epäili, että vapaiden markkinoiden ohjaama asuntoteollisuus ei pysty tuottamaan asukkaiden tarpeita tyydyttäviä, laadukkaita asuntoja varsinkaan aluerakentamisessa. Sen vuoksi hän ehdotti julkista keskustelua asuttavuudesta sekä uusia asuntoja koskevan lehtikritiikin ja kuluttajavalistuksen lisäämistä.[23]
Lankisen kirjoittama käsikirja Rakennamme kesämökin (Tammi, 1962) on keskeinen dokumentti 1960-luvun kesämökki-ihanteista[24][25]. Lisäksi Lankinen oli yksi Omakotikirjan (1959) tekijöistä[26].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Teknillinen korkeakoulu, luettelo, lukuvuosi 1955–56, s. 77. Helsinki 1955. Teoksen verkkoversio. Viitattu 31.7.2023.
- ↑ a b Teknillinen korkeakoulu, luettelo, lukuvuosi 1958–1959, s. 27. Helsinki 1958. Teoksen verkkoversio. Viitattu 31.7.2023.
- ↑ a b Taka-Lyötyn katu 4, Karjasilta, Oulu: Asemakaavan selostus, s. 5-7. 26.11.2021. Oulun yhdyskunta- ja ympäristöpalvelut.
- ↑ Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 – Oulu, s. 176, 181, 600, 616. Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2015. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 – Hailuoto, s. 18. Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2015. Teoksen verkkoversio.
- ↑ a b Meurman, Otto-I. Viipurin arkkitehdit. Viipurin suomalaisen kirjallisuuseuran toimitteita 2, s. 45, 48. Helsinki 1977. Teoksen verkkoversio. ISBN 951-95402-0-2. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ a b Kolistaja, Minna: Karjasillan kirkkoa juhlitaan. Karjasillan kirkon 60-vuotisjuhlaa vietetään 19. marraskuuta. Rauhan Tervehdys, 14.11.2023. Viitattu 22.1.2024.
- ↑ Lankinen, Kalevi: Taidemuseoitten valaistuksesta; Diplomityöhön liittyvä tutkielma. Taidemuseo Helsinkiin. Teknillinen korkeakoulu, Helsinki, 1956. Teoksen verkkoversio.[vanhentunut linkki]
- ↑ Teknillinen korkeakoulu, toimintakertomus, 1967–1968, s. 42. Otaniemi 1969. Viitattu 4.8.2023. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Arkkitehtitoimisto Jorma Teppo Oy:n portfolio: Opiskelija-asuntola Domus Botnica. Päärakennuksen peruskorjaus ja laajennus 2012-2014. Oulu. Viitattu 4.8.2023. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Pohjois-Pohjanmaan rakennettu kulttuuriympäristö 2015 – Oulu, s. 249. Pohjois-Pohjanmaan liitto, 2015. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Tampereen keskustan rakennettu kulttuuriympäristö 2012. Liite 1. Arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt, s. 59. Tampereen kaupunki, 2012. Teoksen verkkoversio. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ Tieteenkatu 1, 2 ja 4, Hervanta, Tampere: Asemakaavan selostus. 25.11.2009. Tampereen kaupunki. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ Haavisto, Heli: Tikkurilan kaavarunkoalueen modernin rakennuskannan inventointi 2020. Rakennetun ympäristön arvokohteet 1960-2000, s. 19. Vantaan kaupunginmuseo, 2021. Teoksen verkkoversio. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ Valtonen, Emma: Porvoon empirekeskustan inventointi 2014, s. 476, 477. Porvoon kaupunki, Kaupunkisuunnitteluosasto, 2014. Teoksen verkkoversio. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ Tarjanne, Hilla: Lauttasaaren rakennusinventointi 2001-2002. Hakolahdentie 12, 13 ja 18. Lentokapteeninkuja 4 A-B. Helsingin kaupunki. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ Tarjanne, Hilla: Munkkiniemen rakennusinventointi 2003-2005. Kuusisaarentie 3. Kuusisaarentie 26. Tiilimäki 19. Helsingin kaupunki. Viitattu 4.8.2023.
- ↑ Janhunen, Martti: Lauttasaaren rakentamisen vaiheita. Hakolahdentie 12, 13, 14, 16 ja 18. Lentokapteeninkuja 2. Lauttasaaren säätiö, 1981.
- ↑ Lankinen, Kalevi: Varmuuslaseista ja lasijulkisivuista. Arkkitehti, 42 (1962): 1-2, s. 1-2.
- ↑ Lankinen, Kalevi: Omakotitalo: Tulevaisuuden asumismuoto. Talouselämä, 29 (1966), s. 549-551.
- ↑ Lankinen, Kalevi: Konttoreiden suunnittelusta. Ekonomi, 1961: 4-5, s. 30-33.
- ↑ Lankinen, Kalevi: Rakentamisen teollistuminen. Arkkitehti, 41 (1961): 7-8, s. 13-16.
- ↑ Lankinen, Kalevi: Vuosien takaa: Asuntoja ja asuttavuutta koskeva kuluttajavalistus. Julkaistu alunperin Arkkitehtiuutisten numerossa 3-4/1967. Arkkitehtiuutiset 6-7/2020, s. 27. Teoksen verkkoversio. Viitattu 9.8.2023.
- ↑ Lankinen, Kalevi: Rakennamme kesämökin. Tammi 1962.
- ↑ Ruutana, Veera: Suomalaisen vapaa-ajan asumisen kehittyminen ja uuden vapaa-ajan malliston suunnittelutyö, s. 41. Oulun ammattikorkeakoulu, 2023. Teoksen verkkoversio.
- ↑ Lankinen, Kalevi: Omakotikirja. 4, rakenteet. Toimituskunta: Arkkitehdit SAFA. Tammi 1959.