Kalamaja

Kalamaja oli kylä Vpl Pyhäjärvellä, Karjalankannaksella. Kylä sijaitsi Kiimajärven itärannalla, järven keskivaiheilla. Naapurikyliä olivat Montrua ja Pölhölä itäpuolella, Hassinmäki länsipuolella ja Kunnianiemi lounaassa, Kiimajärven vastakkaisella rannalla. Kiimajärvessä oli kylän kohdalla Kalamajanlahti, kylän talot olivat suurimmaksi osaksi ryhmittyneet Montrualta tulevan kylätien varteen rivikyläksi. Kylän keskustasta oli järven rantaan matkaa noin 400 metriä.

Kylä oli - nimensäkin mukaisesti - saanut aikaisemmin tärkeän osan toimeentulostaan kalastuksesta. Kylän luota Kiimajärvestä tunnetaan "Soaretakkaine" -niminen nuotta-apaja. Vielä ennen toista maailmansotaa kylässä asui joitakin ammattikalastajia. Kalamajan kylä tunnettiin aikaisemmin Pyhäjärvellä väitetystä köyhyydestään, josta on säilynyt tietoja lähinnä sananparsien muodossa: "Sikält ku o sinistä taivasta, sikält o köyhii Kalamajas". Kylän köyhyys ei ainakaan kaikkina aikoina pitäne paikkaansa, sillä esimerkiksi vuoden 1724 Pyhäjärven pitäjän maakirjassa kylän ainoan talon isäntä, Jöran Kasolain (Yrjö Kaasalainen) kylvi peltoon 2 tynnyriä 16 kappaa viljaa, kaskeen 16 kappaa, eli enemmän kuin yhdenkään naapurikylän yksittäinen talollinen.

Kalamajan kylässä oli v. 1925 8 tilaa. Vuonna 1929 peltoa oli 52,47 ha ja vuonna 1943 viljelyksessä peltoa oli veroilmoitusten mukaan yhteensä 70,67 ha. Kirkonkirjoihin kirjoitettua väestöä kylässä asui ennen toista maailmansotaa yhteensä 68 henkeä.