Kaksoisluostari
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Kaksoisluostari on kristillinen luostari, jossa munkit ja nunnat elävät yhden yhteisen johtajan apotin johtamina. Kuitenkin miehet ja naiset elävät täysin eristetyissä tiloissa, ja heillä on hyvin vähän kanssakäymistä keskenään.[1]
Nykyään maailman ainoa jäljellä oleva katolinen kaksoisluostari on Sveitsin Einsiedelnin luostari, johon kuuluu Zürichin lähellä Würenlosissa sijaitseva Fahn-luostari[2]
Alkuperä ja kehitys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaksoisluostarit alkoivat kehittyä Itä-Euroopassa ja Lähi-idässä basileioslaismunkkien ja -nunnien parissa. Pyhän Basileioksen (330-379) ohjeiden mukaan elivät luostarielämää ensin vain miehet, mutta samanaikaisesti Pyhän Basileioksen sisar Makrina Nuorempi (330-379) perusti luostariyhteisön naisille. Huolimatta keisari Justinianus I (482-565) kiellosta, jonka Synodin Agde kirkolliskokous vuonna 506 ja vielä Toisen Nikean kirkolliskokous vuonna 787 vahvisti, kaksoisluostarit levisivät etenkin idässä sekä ortodoksisessa kirkossa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lännessä, etenkin entisellä anglosaksisella alueella, oli kaksoisluostareita 400-800-luvulla. Näitä luostareita johti lähes aina naispuolinen abbedissa. Miespuoliset apotit sen sijaan edustivat näitä uskonnollisia yhteisöjä ulospäin ja edistivät maallisen ja kirkollisen vallan välistä yhteyttä.
Kaksoisluostarit kukoistivat Ranskassa, Italiassa ja myöhemmin myös Saksassa vuosina 1000–1200. Vaikka premonstratenssit panivat vuonna 1140 toimeen selkeän erotusta vaativan määräyksen, päättivät sisterssiläiset jatkaa kaksoisluostarin elämäntapaa. 1200-luvulla järjestelystä luovuttiin lähes kaikkialla. Joko toinen puoli luostarista hävisi kokonaan, tai se siirrettiin muualle. Syy oli lähinnä sen aikaisten kirkon johtajien voimakas kritiikki kaksoisluostareita kohtaan, ja siksi papisto kieltäytyi toimimasta nunnaluostareissa ja munkkiluostarit ottamasta nunnaluostareita yhteisöönsä.
Myös Pyhän Birgitan 1300-luvulla perustama luostariyhteisö, jonka alkuperäinen konsepti sääti, että luostarissa eläisi nunnien rinnalla pappeja ja maallikkomunkkeja, luopui kaksoisluostareista uskonpuhdistuksen jälkeen.[3]
Kaksoisluostari Suomen historiassa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naantalin birgittalaisluostari perustettiin vuonna 1438 kaksoisluostariksi, jossa oli yhteisen naisjohtajan alaisuudessa sekä nunnia että munkkeja, joilla oli erilliset asuin- ja ruokailutilat. Naantalin kaupunki syntyi, kun luostari vuonna 1445 siirrettiin silloisen Raision alueelle ja kuningas määräsi sen ympärille perustettavaksi uuden kaupungin[4] ja antoi luostarin palveluiden turvaamiseksi sille kauppa- ja kaupunkioikeudet.[5]
Naantalin seurakunnan kirkkona nykyään toimivan entisen luostarikirkon seinillä oli siihen aikaan puiset parvet, joita käyttivät nunnat.[4]
-
Basileios Suuri -
Makrina Nuorempi -
Keisari Justinianus I
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ http://www.orden-online.de/wissen/d/doppelkloster/ Saksankielinen luostarisanastosivu
- ↑ Kloster Einsiedeln: Kloster Fahr www.kloster-einsiedeln.ch. Viitattu 14.9.2016.
- ↑ http://documents.icar-us.eu/documents/2012/07/diplomarbeit-doppelkloster.pdf Saksankielinen kaksoisluostareita koskeva päättötyö Wienin yliopistosta
- ↑ a b Luostarit (Arkistoitu – Internet Archive), opinto.net
- ↑ Luostarihistoria, Naantali.fi
