Kaksivaihevirta
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Kaksivaihevirta oli varhaisen 1900-luvun alun monivaiheinen vaihtovirran muoto. Siinä käytetään kahta virtapiiriä, joiden jännitteiden välillä on 90 asteen vaihe-ero. Tavallisesti virtapiirit käyttivät neljää johdinta, kahta molemmille vaiheille. Vähemmän yleisesti käytettiin myös kolmea johdinta, jolloin yhteinen johdin oli halkaisijaltaan suurempi.
Kaksivaihevirran etuna oli, että se mahdollisti yksinkertaiset, itsestään käynnistyvät moottorit. Kaksivaihejärjestelmän kiertävän magneettikentän ansiosta sähkömoottorit pystyivät tarjoamaan vääntövoimaa nollanopeudesta alkaen, mikä ei ollut mahdollista yksivaiheisella induktiomoottorilla (ilman erillisiä käynnistystapoja.)
Kolmivaihevirta vaatii vähemmän johdinmassaa samalle jännitteelle ja yleiselle virran määrälle verrattuna samalla kapasiteetilla varustettuun kaksivaiheiseen nelijohtimiseen virtapiiriin.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fink, Donald G. & Wayne, Beaty H.: Standard Handbook for Electrical Engineers, Eleventh Edition, McGraw-Hill, New York, 1978, ISBN 0-07-020974-X
- Houston, Edwin J. & Kennelly, Arthur: Recent Types of Dynamo-Electric Machinery, copyright American Technical Book Company 1897, published by P.F. Collier and Sons New York, 1902