Kajaaninjoki
| Kajaaninjoki | |
|---|---|
 |
|
| Alkulähde | Nuasjärvi |
| Laskupaikka | Oulujärvi |
| Maat | Suomi |
Kajaaninjoki (ruots. Kajana älv) laskee Nuasjärvestä Oulujärveen. Se on Sotkamon reitin laskujoki. Kajaaninjoessa on neljä koskea: Petäjäkoski, Kuurnakoski eli Kalliokoski, Koivukoski ja Ämmäkoski.[1]
Jokimaisema
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joki kulkee nimensä mukaisesti Kajaanin läpi. Kaupungin keskustan kohdalla joessa on kaksi sähkövoimalaitoksella valjastettua koskea. Tätä reittiä pitkin kuljetettiin 1900-luvulle asti itäisimmässä Suomessa poltettua tervaa Ouluun ulkomaille laivattavaksi. Koskien kiertämiseksi niiden kohdalle rakennettiin tervakanavat, jollainen joessa on kunnostettuna Ämmäkosken kohdalla edelleen. Tervakanavan vieressä on lussitupa. Keskustan kahden kosken, nykyisin voimalaitosten välissä olevalla saarella sijaitsee Kajaanin linnan rauniot, joiden yli on rakennettu silta.
Voimalaitokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kajaaninjoen vesivoimaa on muunnettu sähköenergiaksi vuodesta 1917 alkaen, jolloin Ämmäkoskeen rakennettiin kaksi vesiturbiinia tuottamaan sähkövoimaa paikkakunnan teollisuuden tarpeisiin. Vuonna 1941 laitosta täydennettiin yhdellä vesiturbiinilla.[2]
Energian tuotanto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kainuun Voima Oy omistaa nykyään kolme vesivoimalaitosta Kajaanin kaupungissa: Ämmäkoski, Koivukoski I-II ja Koivukoski III. Kajaaninjoesta saatava sähköteho on 35 MW. Vuotuinen energiantuotanto on 100 000 MWh. Energian tuotanto voidaan ohjata ajallisesti pääosin arkivuorokausien huippukuormituksien mukaisesti. Koivukoski III:n tuottama sähkö siirretään osakkaille lähistöllä sijaitsevalla 110 kV:n voimajohdolla, joka on yhteydessä maan kantaverkkoon. Laitos osallistuu käynnissä ollessaan valtakunnan verkon taajuuden säätöön.
Kajaaninjoen kaupungin keskustan kohdalla olevan uoman virtauksen ja veden vaihtumisen varmistamiseksi vettä johdetaan tasaisena virtana vanhojen koneistojen kautta vähintään 25 m³/s. Loppu kulloinkin käytettävissä olevasta vedestä ohjataan Koivukoski III:n koneiston läpi. Kaupungin keskustan kohdan aiemmin verraten kiivaan virtauksen rauhoittuminen ja ajoittaisten suurehkojen vedenkorkeusvaihteluiden pienentyminen on antanut uusia mahdollisuuksia Kajaaninjoen virkistyskäytölle. Joen rannalle on Kajaanin kaupunki rakentanut mm. vierasvenesataman. Koivukoski III valmistui 1995 ja sen koneasema on sijoitettu maan alle Petäisenniskan teollisuusalueelle. Vesi poistuu kaupungin alittavan noin kolme kilometriä pitkän tunnelin kautta. Maisemalliset näkökohdat olivat tärkeimpiä, kun laitoksen ja purkutunnelin (Ämmäkosken alapuolella) sijaintipaikkaa valittiin.
Koivukosken ja Ämmäkosken voimalaitoksissa on yhteensä viisi vesiturbiinia, joista kaksi uusintakin ovat ylittäneet 60 vuoden iän. Voimalaitosten mitoitusvirtaama oli alun pitäen 90 m³/s eli kovin alhainen joen keskimääräiseen virtaamaan nähden, joka oli 91 m³/s vuosina 1961-1990.
Koivukoski III:n parhaan hyötysuhteen tehoksi valittiin 20 MW, mikä vastaa 165 m³/s virtaamaa; laitoksen suurin teho on 25 MW, jolloin virtaama 207 m³/s. Koivukoski III:n valmistumisen jälkeen ohijuoksutukset loppuivat, virtaushäviöt pienenivät ja tuotannon hyötysuhde parani. Kajaaninjoen maisema- ja käyttöarvojen säilyttäminen on ollut ensiarvoisen tärkeää. Siksi Koivukoski III:n toteuttamisvaihtoehdoksi valittiin ratkaisu, missä voimalaitoskoneisto rakennettiin Petäisenniskan teollisuusalueelle ja sen poistovesi johdetaan noin kolme kilometriä pitkää tunnelia myöten kaupungin alitse Ämmäkosken alapuolelle.
Energian käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Koko Kajaaninjoen vesivoiman käyttöoikeus siirtyi Kainuun Voima Oy:lle sadan vuoden ajaksi vuonna 1995. Kainuun Voima Oy osti Kajaaninjoen vanhat vesivoimalaitokset ja vastasi Koivukoski III:n valmistumisen jälkeen Kajaaninjoen vesivoiman tuotannosta ja vesivoimalaitosten hoidosta.[2] Kajaaninjoen vesivoiman käyttöoikeus jakaantui tasan Kajaanin kaupungin ja Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n (nykyisin UPM) kesken. Kaupungin ja yhtiön edustajat alkoivat 1980-luvun jälkipuoliskolla pohtia, kuinka Kajaaninjoen täydennysrakentaminen ja sen vesivoiman käyttö voitaisiin yhteistyössä järjestää. Tarpeelliset suunnittelu- ja selvitystehtävät teki osapuolien tasan omistama ja hallinnoima Kainuun Voima Oy. Se myös toteutti täydennysrakentamisen eli Koivukoski III:n.
Jokivarren näkymiä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kajaaninjoen varressa olevalla Tihisenniemellä on myös UPM-Kymmene Oyj:n Kajaanin saha ja Kainuun Voima Oy:n höyryvoimalaitos. Aiemmin tehdaskompleksiin kuului myös paperitehdas,sellutehdas sekä siihen liittyvää kemianteollisuutta. Kajaaninjoen kosket haittasivat muun muassa tervakuljetuksia 1890-luvulla.[3]
Joen varressa on myös Karolineburgin kartano, joka toimii nykyisin hotellina.
Kautta aikojen Kajaaninjoki on tunnettu hyvänä urheilukalastuspaikkana, nykyisin pääosin kalaistutusten ansiosta. Kaupungin läheisyys ja joen rantojen puistot tarjoavat hyvät puitteet kalastukselle.
Kaupungin keskustassa jokea kiertää rantojen puistojen läpi Renforsin lenkki, josta on hyvät näkymät joelle ja siellä oleviin nähtävyyksiin.
Kajaanin kaupunkisuunnitteluun liittyy yksi jokea koskeva ongelma: sen yli kulkee paljon liikennettä, mutta sopivia paikkoja siltojen rakentamiseen on hyvin vähän joen pengerten kauniin luonnon ja historiallisen arvon vuoksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Kajaaninjoella saa kalastaa kierrän vain Kalifornian. Viitattu 30.11.2020.[vanhentunut linkki]
- ↑ a b Historiaa – Kainuun Voima kainuunvoima.fi. Viitattu 30.11.2020.
- ↑ http://www.rky.fi/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1290
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kajaaninjoki Wikimedia Commonsissa
- Reijo Heikkinen, Tarinaa Kajaaninjoesta[vanhentunut linkki] (Viitattu 14.1.2009)