Kaiyōmaru
| Kaiyōmaru / 開陽丸 | |
|---|---|
 Kaiyōmaru |
|
 |
|
| Aluksen vaiheet | |
| Rakentaja | C. Gips and Sons, Dordrecht |
| Kölinlasku | elokuu 1863 |
| Laskettu vesille | 3. marraskuuta 1865 |
| Palveluskäyttöön | 10. syyskuuta 1866 |
| Poistui palveluskäytöstä | haaksirikkoutui 15. marraskuuta 1868 |
| Tekniset tiedot | |
| Uppouma | 2 632 t |
| Pituus | 72,2 m |
| Leveys | 13,04 m |
| Syväys | 6,4 m |
| Koneteho | 400 hv |
| Nopeus | 10 solmua |
| Aseistus | |
| Aseistus |
18 x 6,3" (16 cm) tykkiä 8 x 30 naulan tykkiä |
Kaiyōmaru (jap. 開陽丸) oli vuonna 1865 vesillelaskettu höyrykäyttöinen täystakiloitu sotalaiva ollen ensimmäisiä tyypin edustajia Japanissa.
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tokugawa-shōgunaatin hallinto Bakufu tilasi aluksen Alankomaista vuonna 1863 Nederllandsche Handel-Maatschappij'n toimiessa välikätenä. Sen valmisti Cornelis Gips and Sonsin telakka Dordrechtissä kauppasumman ollessa 831 200 guldenia. Vesillelaskettaessa alus oli suurin Alankomaiden telakoilla valmistunut puurunkoinen sotalaiva. Valmistusta valvoi japanilainen Uchida Masaon ja Akamatsu Noriyoshin johtama sotilaslähetystö.
Siirto Japaniin
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kaiyōmaru lähti päällikkönään alankomaalainen meriupseeri J. A. E. Dinaux neitsytmatkalleen Japaniin, jonne se saapui 26. maaliskuuta 1867. Aluksen mukana matkusti japanilainen opiskelija Enomoto Takeaki, joka oli lähetetty viidentoista muun kanssa viideksi vuodeksi Alankomaihin opiskelemaan merenkulkua. Hänestä tuli Japaniin saavuttuaan modernisoidun Bakufun laivaston vara-amiraali (jap. 副総裁) ja Kaiyōmarusta tuli hänen lippulaivansa.
Palvelus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Pian aluksen saavuttua vuoden 1867 lopulla syttyi Boshin-sota, jossa keisarin kannattajat taistelivat Bakufun joukkoja vastaan aina vuoteen 1869 saakka. Syyskuussa 1868 Enomoto Takeaki päätti jatkaa taistelua Pohjois-Japanissa Bakufun hallinnolle uskollisten daimioiden avulla ja hän purjehti Kaiyōmarun ja seitsemän muun aluksen kanssa Shinagawasta Tokiosta pohjoiseen. Aluksilla oli mukana kourallinen ranskalaisia sotilasneuvonantajia, joiden johtajana oli Jules Brunet. Kapinalliset päätyivät Hokkaidōn saarelle, jossa he perustivat itsenäisen Ezon tasavallan.
Kaiyōmaru tuli lopulta Hokkaidōlla olevan laivaston tärkein alus ja siihen asetettiin paljon toiveita pyrittäessä merenherruuteen taistelussa heikompaa keisarillisen Japanin laivastoa vastaan. Alus kuitenkin haaksirikkoutui myrskyssä Esashissa 15. marraskuuta 1868. Aluksen, jonka kannella oli matkannut maailman toiselta puolen, kohtalo mursi Enomoto Takeakin ja siten heikensi kapinallisten mahdollisuuksia voittoon.
Pelastustyöt
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä] |
Tämä artikkeli tai osio on keskeneräinen. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla sivua. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Sukellusvene Yomiurigo löysi Kaiyōmarun tykit ja hylyn jäänteet 14. elokuuta 1968. Lisää hylyn kappaleita löytyi myöhemmin, mutta projektin rahoituksen puutteet estivät hylyn noston. Joitakin esineitä kuitenkin nostettiin vuonna 1969. Sukelluksia jatkettiin elokuussa 1974.
Kopio aluksesta valmistettiin vuonna 1990 ja se on näytteillä Esashissa. Aluksesta tehtiin museo merestä nostetulle esineistölle.
