Nurmikohokki

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaitanurmikohokki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Nurmikohokki
Nurmikohokin kukkia.
Nurmikohokin kukkia.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Caryophyllales
Heimo: Kohokkikasvit Caryophyllaceae
Suku: Kohokit Silene
Laji: vulgaris
Kaksiosainen nimi

Silene vulgaris
(Moench) Garcke

Katso myös

  Nurmikohokki Wikispeciesissä
  Nurmikohokki Commonsissa

Nurmikohokki (Silene vulgaris, syn. Oberna behen, S. cucubalus) on ruohovartinen, valkokukkainen kohokkikasvi.

Nurmikohokin silmiinpistävän pullean, ongen kohoa muistuttavan verhiön arvellaan antaneen nimen koko kohokkien suvulle. Suomessa nurmikohokilla on myös paljon kansanomaisia nimiä, jotka viittaavat kasvin verhiöön. Lajia on kutsuttu muun muassa nimillä kupuheinä, rakkoheinä, säkkiheinä, pullokukka ja paukkukukka. Viimeksi mainittu nimi juontuu siitä, että kukan verhiö poksahtaa jos sen suun sulkee ja pullean osan litistää nopeasti kasaan.[2]

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nurmikohokkikasvusto.

Monivuotinen nurmikohokki kasvaa 20–80 cm korkeaksi. Kasvin varsi ja lehdet ovat sinivihreitä ja kaljuja. Lehtien muoto vaihtelee puikean soikeista tasasoukan suikeisiin tai leveänsoikeisiin. Kukinto on harsu ja se saattaa olla jopa 50-kukkainen. Kukinnon ylimmät tukilehdet ovat kalvomaisia. Valkoiset kukat ovat nuokkuvia ja pallomaisia. Sekä verhiö että teriö ovat viisilehtisiä. Vaalea verhiö on ulkoverhiötön, hyvin pullea ja punertava- ja verkkosuoninen. Teriö on hieman vastakohtainen. Terälehdet ovat valkoisia ja lähes lisäteriöttömiä, ja niiden liuskat ovat 3–5 mm leveitä. Suomessa nurmikohokki kukkii kesä-elokuussa. Kukat tuoksuvat iltahämärissä neilikalta. Hedelmä on kota. Kodan hampaat vaihtelevat pystyhköistä siirottaviin.[2][3]

Suomessa nurmikohokista on tavattu kahta muunnosta, ahonurmikohokkia (S. vulgaris var. vulgaris) ja suomenlahdennurmikohokkia (S. vulgaris var. littoralis), sekä yhtä alalajia, kaakonnurmikohokkia (S. vulgaris subsp. commutata).[4]

Muunnoksista ahonurmikohokki on tavallisesti pysty, sen lehdet ovat ohuita ja puikeahkon soikeita, kun taas suomenlahdennurmikohokki on koheneva ja lehdet ovat paksuhkoja ja niiden muoto vaihtelee kapeanpuikeista lähes tasasoukkiin. Ahonurmikohokilla kukkia on tavallisesti yli 20 kappaletta ja kukkien terälehdet ovat kaksijakoisia, suomenlahdennurmikohokilla kukkia on tavallisesti 3–16 ja terälehdet ovat kaksihalkoisia.[5]

Suomessa tavattavista muista kohokkilajeista nurmikohokkia muistuttavat hyvin paljon itämaittenkohokki (S. csereii) sekä merikohokki (S. uniflora), jonka kanssa se voi myös risteytyä.[5][6]

Levinneisyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmikohokkia tavataan lähes koko Euroopassa pohjoisen arktisimpia alueita lukuun ottamatta. Lajin levinneisyysalue ulottuu yhtenäisenä Venäjällä Aasian puolella läpi eteläisen Siperian Mongoliaan saakka. Sitä kasvaa paikoin myös Japanissa, Keski-Aasiassa, Turkissa, Iranissa ja Lähi-idässä. Afrikassa laji on levinnyt Marokosta Tunisiaan ja paikoin muuallekin Pohjois-Afrikan rannikkoalueille. Ihmisen mukana laji on levinnyt Pohjois-Amerikkaan, jossa sitä kasvaa lähinnä mantereen itäosissa. Nurmikohokki on levinnyt myös Australiaan, Uuteen-Seelantiin ja Etelä-Amerikkaan.[7]

Suomessa nurmikohokkia voi tavata koko maasta, joskin Pohjois-Lapissa laji on harvinainen. Muunnoksista ahonurmikohokki on levinnyt koko maahan.[5] Suomenlahdennurmikohokkia tavataan nimensä mukaisesti pääasiassa Suomenlahden rannikolla, mutta sitä on havaittu myös koko Pohjanlahden rannikkoalueelta.[4][5] Kaakonnurmikohokkia on tavattu lähinnä Koillismaan alueelta.[4] Suomessa ahonurmikohokki on muinaistulokas lukuun ottamatta Lappia, jossa se on uustulokas. Sen sijaan suomenlahdennurmikohokki on alkuperäislaji.[5]

Elinympäristö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nurmikohokki kasvaa rannoilla ja niityillä, yleensä hiekkaisessa maassa. Ahonurmikohokki kasvaa kuivilla ja kuivahkoilla niityillä, kedoilla, pellonpientareilla, heinänurmissa, pelloilla, tienvierillä, radanvarsilla, joutomailla ja satamissa. Suomenlahdennurmikohokki on kasvupaikkojensa suhteen huomattavasti valikoivampi. Laji kasvaa soraisilla, kivisillä ja hiekkaisilla merenrannoilla ja rantakallioiden raoissa.[5]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Hämet-Ahti, Leena, Kurtto & Arto, Lampinen, Raino & Piirainen, Mikko & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti & Väre, Henry. Lisäyksiä ja korjauksia Retkeilykasvion neljänteen painokseen. Lutukka 21/2005, s. 41–85.
  • Retkeilykasvio. Toim. Hämet-Ahti, Leena & Suominen, Juha & Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti. Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki 1998.

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Rankou, H., Ouhammou, A., Taleb, M. & Martin, G.: Silene vulgaris IUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 13.9.2016. (englanniksi)
  2. ↑ a b Luontoportti: Nurmikohokki Viitattu 1.9.2012.
  3. ↑ Retkeilykasvio 1998, s. 118, 120.
  4. ↑ a b c Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Nurmikohokin (Silene vulgaris) levinneisyys Suomessa Viitattu 24.10.2017.
  5. ↑ a b c d e f Retkeilykasvio 1998, s. 120.
  6. ↑ Lutukka 21/2005, s. 47.
  7. ↑ Den virtuella floran: Smällglim (myös levinneisyyskartat) Viitattu 1.9.2012. (ruotsiksi)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Nurmikohokki&oldid=21859859”