Kaisa Pöyry
Kaisa Pöyry (oik. Katarina Wanqvist, 1818–1892) oli suomalainen kansanparantaja Ristiinassa Etelä-Savossa, ns. viisas vanha nainen. Ristiinaa kutsuttiin jopa "Kaisa Pöyryn pitäjäksi" hänen maineensa takia.
Pöyry oli saanut maineen loisvaimona ja häntä kutsuttiin myös noidaksi. Hän oli oppinut parantamisen taidon, jonka uskotaan tulleen lappalaiselta kiertäjämieheltään. Kaisa sai lapsen vuonna 1848 tämän kiertäjämiehen kanssa ja joutui sen vuoksi oikeudellisiin vaikeuksiin syytettynä salavuoteudesta.[1]
Pöyry oli kotoisin vaatimattomista oloista ja vietti suuren osan elämästään työskennellen piikana ja loisena Ristiinassa. Hän syntyi vuonna 1818 Sairilan ratsutilalla Mikkelin puolella. Hänen vanhempansa olivat loismies Martti Wanqvist ja ristiinalaissyntyinen Anna Hokkanen.[1]
Pöyry vietti vanhuudenpäiviään Pöyryn talossa poikansa perheen luona, ja tästä syystä hänet tunnettiin nimellä "Pöyryn Kaisa". Kaisan elämässä ei ole tarkkaa tietoa siitä, milloin hän aloitti ennustamisen ja lääkitsemisen, mutta tällaiset toimet olivat aikanaan paikallisesti hyvin epäilyttäviä ja niitä pidettiin vaarallisina.[1]
Suometar-lehdessä kirjoitettiin 17.9.1858 tapahtumasta, jossa mainittiin, että keskelle pitäjää oli ilmaantunut henkilö, joka väitettiin tietävän kaiken ja jota nuoret tytöt kävivät puhuttelemassa kaipauksissaan. Tämän lisäksi hänen luokseen haettiin apua luonnollisiin tapaturmiin ja sairauksiin. Tämä herätti paikallisten huomion, ja hänet määrättiin kutsuttavaksi kihlakunnan oikeuteen. Käräjille Pöyry ei kuitenkaan joutunut hoitojensa vuoksi, vaan sen takia, että eräänä pyhäpäivänä Ristiinan kirkon lehterillä, kesken papin saarnan, hän ennusti korttien avulla vierellään istuville. Tämä tapahtuma johti siihen, että hänet tuotiin oikeuden eteen syyskäräjillä vuonna 1858.[1]
Poppakonstit ja mystisyys leimasivat myös Pöyryn hoitomenetelmiä. Hän harjoitti salaperäistä parantamista, suorittaen rituaaleja ja loitsuja piilossa uteliailta katseilta. Pöyryn kerrotaan lukeneen loitsuja savupirtin hämärässä tai talon keittiössä, käyttäen niitä esimerkiksi rukiin, voin ja munien yhteydessä. Vaikka hän käytti tällaisia henkisiä keinoja, hän ei kuitenkaan rajoittunut pelkästään loitsuihin parantamistyössään. Hän hyödynsi myös luonnon tarjoamia lääkeaineita ja luottamustaan ansainneita hoitokeinoja.[1]
Pöyry tunnettiin pienikokoisena naisena, jolla oli tummat hiukset ja tummat silmät. Hän solmi avioliiton 42-vuotiaana Ristiinan Liikalan kylästä kotoisin olleen torpparin veljen, renkimies Hesekiel Hiski Hermanninpoika Torniaisen kanssa vuonna 1860. On mahdollista, että Hiski Torniainen oli sukua Pöyrylle. Torniaisen kuoltua vuonna 1880 Pöyry muutti poikansa luokse ja jakoi parantamistaitonsa miniälleen Hedda Helena Väisäselle, joka saattoi myös olla Pöyryn sukulainen. Väisänen jatkoi taikojen tekemistä Ristiinassa.[1]
Pöyry kuoli 73-vuotiaana kärsien "ahdistustaudista".[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Wirilander, Hannele: Kaisa Pöyry Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
