Kairon kapina 1798
| Kairon kapina 1798 | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa Ranskan vallankumoussotia | |||||||
 Kairon kapina, Girodet 1810.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
|
Kapinalliset | |||||||
| Tappiot | |||||||
|
noin 300 kaatunutta |
noin 2 000 kaatunutta | ||||||
Kairon kapina puhkesi Egyptin miehittäneitä ranskalaisia vastaan 21.–22. lokakuuta 1798. Ranskalaisiin vihamielisesti suhtautuneet al-Azharin yliopiston šeikit julistivat jihadin ranskalaisia vastaan ja paikalliset Kairolaiset vastasivat alkamalla iskeä ranskalaisia sotilaita ja eurooppalaisia kauppiaita vastaan. Napoleonin ranskalaisjoukkojen onnistui kuitenkin tukahduttaa kapina seuraavan päivän aikana kapinallisten antautuessa. Yhteenotoissa oli kuollut noin 300 ranskalaista ja 2 000 paikallista.
Verinen kapina vahvisti paikallisten mielikuvaa ranskalaisista vihamielisinä maan miehittäjinä.
Tausta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Napoleon oli ranskalaisjoukkoineen valloittanut Egyptin sitä tuolloin hallinneilta muodollisesti Osmanien alaisilta mamelukki-beiltä Ibrahimilta ja Muradilta vuonna 1798 voitettuaan näiden joukot ratkaisevassa Pyramidien taistelussa. Ranskalaiset olivat toivoneet egyptiläisten ottavan heidät vastaan vapauttajina. He julistivat kunnioittavansa Profeettaa ja Koraania ja toivat mukanaan taloudellisia ja hallinnollisia uudistuksia. Todellisuudessa ranskalaisvalta ulottui kuitenkin vain Niilin suiston kaupunkeihin ja Kairoon. Muu maa oli kaaoksessa ja ranskalaiset käårsivät merkittävän tappion Abu Qirin taistelun, jossa britit upottivat heidän laivastonsa..[1]
Napoleon pyrki luomaan suhteita armeijansa ja paikallisen väestön välillä. Hän tapasi maan ulaman eli uskonoppineiden kanssa, joille hän esittäytyi muslimina tehdäkseen eroa historiallisiin ristiretkeläisiin. Napoleon puhui esimerkiksi taisteluistaan Pyhää istuinta ja Maltan ritarikuntaa vastaan. Hän nimitti neljätoista henkisen neuvoston (divan) al-Azharin yliopiston/moskeijan šeikeistä ja sai nämä kirjoittamaan fatwan, jonka mukaan Koraani olisi ennustanut hänen saapumisensa. Tietyt uudistukset herättivät kuitenkin vastustusta. Ranskalaiset sotilaat viettivät aikaa paikallisten naisten kanssa, joiden katsottiin omaksuvan näiltä eurooppalaisia tapoja, kuten hunnuttomuuden. Uskonnollisiin asioihin pyrittiin sekoittamaan ranskalaisia ajatuksia, kuten ihmis- ja kansalaisoikeuksien julistuksen liittäminen Koraaniin. Samalla verotusta nostettiin. Kaikki tämä sai osan al-Azharin yliopiston šeikeistä julistamaan jihadin ranskalaisia vastaan.[2]
Kapina
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun aamurukousta julistettiin minareeteista Kairossa aamulla 21. lokakuuta 1798 kansaa kehoitettiin nousemaan aseisiin ranskalaisia vastaan. Ranskalaisten kanssa yhteistyötä tehneistä, ranskalaisista sotilaista ja eurooppalaisista kauppiaista tuli paikallisten hyökkäysten kohteita. Mellakoitsijat valtasivat kenraali Caffarellin talon kairossa ja tuhosivat sinne säilöttyjä sotatarvikkeita. Kaksi Caffarellin avustajaa surmattiin. Kairon ranskalaista varuskuntaa komentunut kenraali Dominique Martin Dupuy surmattiin tämän yrittäessä hakea apua. Kun tieto Dupuyn kuolemasta levisi, ranskalaisten komennon otti kenraali Louis André Bon. Bon määräsi ranskalaiset tykit kaduille ja pidätteli kapinoitisijoita samalla, kun Napoleon palasi paikalle tarkastuskierrokselta. Kaduilla käytiin kiivaita taisteluja ranskalaisten ja kapinallisten välillä. Yön aikana ranskalaiset etenivät kohti al-Azharin moskeijaa.[2]
Seuraavana päivänä ranskalaiset alkoivat iskeä kapinallisten pystyttämiä barrikadeja vastaan. Kiivaissa taisteluissa kuoli Napoleonin henkivartioita ja Napoleonin adjutantti Joseph Sulkowski. Napoleon määräsi kenraali Elzéar Auguste Cousin de Dommartinin tykistön avaamaan tulen Kairon linnoitukselta aö-Azharin moskeijaa vastaan. Tykkitulen alkaessa moskeijalta saapui lähetystö. Kapinalliset pyysivät Napoleonilta armahdusta, jonka antamisesta Napoleon kieltäytyi. Tykkituli moskeijaa ja ympäröiviä rakennuksia vastaan jatkui kaksi tuntia. Lopulta noin kello 10 illalla kapinalliset antautuivat. Napoleon määräsi tulitauon ja ranskalaiset joukot ottivat moskeijan haltuunsa.[2]
Seuraukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kapinan aikana oli kaatunut noin 300 ranskalaista ja noin 2 000 paikallista. Monia paikallisia pidätettiin ja kuulusteltiin. Osa heistä teloitettiin ampumalla tai mestaamalla. Ruumiit heitettiin Niiliin.[2]
Kapina oli kukistettu, mutta ranskalaiset nähtiin nyt vielä selvemmin vihamielisinä valloittajina.[2][1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Andrei Sergejeff: ”Napoleon ja ranskalaismiehitys 1798–1801”, Egyptin historia: Kleopatran ajasta arabikevääseen. Gaudeamus. ISBN 978-952-345-573-3
- ↑ a b c d e Fremont-Barnes, Gregory (toim.): The encyclopedia of the French revolutionary and Napoleonic Wars : a political, social, and military history, s. 197-198. ABC-CLIO, 2006. ISBN 1-85109-651-5 (englanniksi)