Kainoruusu

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kainoruusu
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Rosales
Heimo: Ruusukasvit Rosaceae
Alaheimo: Rosoideae
Suku: Aitoruusut Rosa
Laji: inodora
Kaksiosainen nimi

Rosa inodora
Fries

Katso myös

  Kainoruusu Wikispeciesissä
  Kainoruusu Commonsissa

Kainoruusu (Rosa inodora, syn. Rosa elliptica) on ruusukasvien (Rosaceae) heimoon ja aitoruusujen (Rosa) sukuun kuuluva kasvilaji. Kainoruusu voidaan jakaa kahteen alalajiin: vaaleakainoruusu (Rosa inodora ssp. inodora) ja tummakainoruusu (Rosa inodora ssp. elliptica).

Ulkonäkö ja koko

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kainoruusu on 1–2 metrin korkuiseksi kasvava pensas. Sen varsissa on isoja ja kaarevia piikkejä, mutta ei niiden lisäksi pieniä ja suoria piikkejä. Lehdet ovat tummanvihreitä, karvaisia sekä hieman omenantuoksuisia. Lehtien lehdyköissä on hieman kaventuva tyvi. Kainoruusun kukat ovat haaleanvaaleanpunaisia ja kukkien verholehdet ovat karvattomia. Kainoruusu kukkii kesä–heinäkuussa. Kainoruusun kiulukat ovat punaisia.[1]

Kainoruusu muistuttaa ulkonäöltään paljolti omenaruusua (Rosa rubiginosa), mutta lajit ovat erotettavissa toisistaan piikkien ja lehdyköiden tyvien ulkonäön sekä verholehtien karvaisuuden ja tuoksun erilaisuuden perusteella[1]. Lisäksi luonnosta tunnetaan kainoruusun ja luumuruusun (Rosa villosa) välisiä risteymiä[1].

Kainoruusua ei esiinny luonnonvaraisena Suomessa. Ruotsissa kainoruusu on hyvin harvinainen laji ja sitä tavataan ainoastaan Bohuslänissä sekä Hallannin pohjoisosissa[1]. Ruotsin luonnossa kasvavat kainoruusut ovat pääasiassa vaaleakainoruusuja, mutta tummakainoruusuja saattaa kasvaa paikoitellen esimerkiksi viljelyjäänteinä[1]. Kainoruusu on Ruotsissa rauhoitettu laji[1].

  1. a b c d e f Den virtuella floran: Västkustros (Rosa elliptica) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 8.2.2021. (ruotsiksi)