Kaikadinkoira
Kaikadinkoira | |
---|---|
Avaintiedot | |
Alkuperämaa | Intia |
Määrä | Suomessa ei yhtään |
Alkuperäinen käyttö | jäniksen, apinoiden ja viidakkorottien metsästys, tuholaisen torjunta |
Nykyinen käyttö | metsästys- ja vahtikoira |
Elinikä | 10–14 vuottalähde? |
Muita nimityksiä | Kaikadi, Levriero Centroindiano a Pelo Raso |
FCI-luokitus | ei FCI-rotu |
Ulkonäkö | |
Paino | 20 kg |
Säkäkorkeus | noin 40 cm |
Väritys |
tricolor (Morris, Canton) valkoinen, ruskea tai musta (Baskaran) |
Kaikadinkoira (Kaikadi) on intialainen koirarotu.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaikadi muistuttaa hyvin paljon whippetiä[1][2], sillä erotuksella että ensiksi mainitulla on suora ylälinja[1]. Se on kooltaan pieni ja hoikka[1], ja sillä on pitkät[1][2][3] ja ohuet raajat[2][3] ja lihaksikkaat, voimakkaat reidet ja kinteret[2][3]. Pää on pitkä[2][3] ja kapea[2], ja siinä on ulkonevat silmät ja pitkät korvat, jotka nousevat pystyyn koiran ollessa valppaana[2][3]. Häntä on pitkä ja kapeneva.[2][2] Karvapeite on lyhyt eikä vaadi paljoa hoitoa.[2] Väri vaihtelee, mutta Desmond Morriksen ja Mario Cantonin mukaan se on yleensä kolmivärinen (musta, ruskea, valkoinen)[1][3], kun taas S. Theodore Baskaranin mukaan se voi olla joko valkoinen, ruskea tai musta[2]. Säkäkorkeus on noin 40 cm[2][3] ja paino 20 kg[2].
Luonne ja käyttäytyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu metsästää ajueissa. Se ei sovellu kaupunkiympäristöön.[2]
Alkuperä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Rotu on saanut nimensä Maharashtran kaikadi-paimentolaisheimosta.[3] Jotkut uskovat sen olevan caravan houndin (mudholinvinttikoira) lähisukulainen.[1] Sitä käytetään jäniksen[1], apinoiden[1], viidakkorottien[1], varaanien[2], mangustien[2], oravien[2] ja muiden pieneläinten metsästykseen, ja öisin myös paimentolaisleirien vahtikoirana[1][3]. Nimenomaan vahtikoirana sen sanotaan olevan erinomainen.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j Morris, Desmond. Dogs - The Ultimate Dictionary of Over 1000 Dog Breeds, s. 47. Trafalgar Square, 2008: North Pomfret, Vermont.
- ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Baskaran, S. Theodore. The Book of Indian Dogs, s. 81. Aleph Book Company, 2017, New Delhi. ISBN978-93-84067-57-1.
- ↑ a b c d e f g h i j Canton, Mario. Levrieri e segugi primitivi, s. 54. Antonio Crepaldi Editore, 2012: Porto Viro, Italia.