Kai Kustaa Vähäkallio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kai Kustaa Vähäkallio (10. maaliskuuta 1940 Orivesi20. heinäkuuta 1979 Hyvinkää) oli Kytäjän kartanon omistaja, joka muistetaan vuoden 1972 Kytäjän kolmoissurman tekijänä.

Kai Vähäkallio oli koulutukseltaan ylioppilas ja omisti laajan keräilyaseiden kokoelman. Hän oli arkkitehti Väinö Vähäkallion pojanpoika. Vähäkallion isä Kai Väinö Vähäkallio (1916–1940) kaatui talvisodassa, poikansa syntymäpäivänä. Vähäkallio sai kartanon omistukseensa vuonna 1962, muutama vuosi isoisänsä kuoleman jälkeen. Kai Vähäkallio oli vuodesta 1962 naimisissa Irma Loukolan kanssa ja heillä oli vuosina 1964 ja 1967 syntyneet pojat. Irma ja Kai Vähäkallion avioliitto päättyi eroon vuonna 1975. Avioliitto oli alkanut rakoilla jo vuonna 1972[1].

Vähäkallio ampui 12. toukokuuta 1972 kolme kartanon mailla luvatta teltaillutta hyvinkääläistä teinipoikaa, Veijo Ilmari Häkkisen, Esa Tapani Hyväkän ja Kai Tapio Hyväkän. Pojat olivat teltassa nukkumassa, kun Vähäkallio ampui heitä revolverilla päähän. Surmatyö tunnetaan Kytäjän kolmoissurmana.[2][1]

Hyvinkään kihlakunnanoikeus ja Helsingin hovioikeus tuomitsivat Vähäkallion kolmesta täyttä ymmärrystä vailla olevana tehdystä taposta 15 vuodeksi kuritushuoneeseen. Surmattujen poikien omaiset olivat vaatineet Vähäkalliolle rangaistusta kolmesta murhasta. Korkein oikeus alensi tuomion 12 vuodeksi vankeutta.[3]

Vähäkallio vapautui ensikertalaisena ja hyväkäytöksisenä vankina jo vuonna 1978, mutta teki itsemurhan vuotta myöhemmin ampumalla[4].

  • Markkula, Hannes: Kuusi suomalaista murhaa. Gummerus: Helsinki, Jyväskylä, 1997. ISBN 951-20-5081-1
  • Pesonen, Aake: Kytäjä, kohtalon kartano. Kirjayhtymä, Helsinki, 1983. ISBN 951-26-2497-4

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]