Kabbölen virolaiset
| Kabbölen virolaiset | ||||
|---|---|---|---|---|
|
Merkittävät asuinalueet
|
||||
| Kielet | ruotsi, viro | |||
| Uskonnot | luterilaisuus | |||
Kabbölen virolaiset olivat nykyisin Loviisaan kuuluvan Pernajan Kabböle-nimiseen kylään 1900-luvun alussa muuttaneita virolaisia ja heidän jälkeläisiään.[1] Kylässä asuu edelleen viron kielen taitajia. Nuoremmat sukupolvet ovat kuitenkin jo sulautuneet seudun suomenruotsalaiseen valtaväestöön.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ensimmäiset virolaiset muuttivat Kuusalusta Kabböleen vuonna 1906. Tällöin kylään siirtyi yhdeksän perhettä jotka ostivat itselleen maatilat. Myöhemmin siirtolaisia tuli lisää ja ensimmäisen maailmansodan lopussa kylässä asui jo 12 virolaisperhettä, eli noin 70–80 henkilöä. Kylässä toimi virolainen laulukuoro ja seura, sekä 300 kirjaa käsittävä vironkielinen kirjasto. Paikallisilla oli tiiviit yhteydet Viroon, mikä teki kylästä yhden pirtun salakuljetuksen keskuksista kieltolain aikaan 1920- ja 1930-luvuilla. Kylälle annettiinkin lempinimi "Kanisterböle" salakuljetuksessa käytettyjen kanistereiden mukaan.
Virolaisiin suhtauduttiin epäilevästi ja jopa vihamielisesti, koska pelättiin sosiaalihuollon kulujen nousua, kommunistisen aatteen tuontia, sekä suomalais-virolaisen asutuksen leviämistä silloin pääosin ruotsinkieliselle alueelle. Viron itsenäistymisen jälkeen jotkut Kabbölen virolaisista säilyttivät Viron kansalaisuuden ja asuivat Kabbölessä asumisluvalla, mutteivät hakeneet Suomen kansalaisuutta. Virolaiset sulautuivat valtaväestöön pikkuhiljaa ruotsinkielisen koulun ja seka-avioliittojen kautta. Ensimmäinen siirtolaissukupolvi oli täysin vironkielinen, mutta jo toinen sukupovi käytti pääasiassa ruotsia, mutta osasi myös viroa. Kolmas sukupolvi on lähes täysin ruotsinkielinen.
Kabbölen 100-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä vuonna 2006 muistettiin virolaisia siirtolaisia. Mukana oli kymmeniä virolaisten jälkeläisiä.
Tunnettuja Kabbölen virolaisia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Aleksander Warma (1890–1970), Viron lähettiläs Suomessa vuosina 1939–1940, VIron pakolaishallituksen johtaja vuosina 1963–1970; Kabböleen Johannes Warman poikana vuonna 1906.[2]
- Arnold Walter Mikiwer (1906–1985), "Humu", tempauksiensa ansiosta Kabbölen kuuluisimmaksi mainittu salakuljettaja, jonka Suomen viranomaiset karkottivat lopulta Danzigiin syksyllä 1938; tuomittiin Neuvosto-Virossa metsäveljenä Venäjän työleireille 25 vuodeksi vuonna 1948.[3][4][5]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pekka Linnainen: Kabbölen kalastajakylä 100 vuotta 11.06.2006. Kymenlaakson Viron yhteystoimisto. Viitattu 17.5.2010.
- Seppo Zetterberg: Viro - Historia, Kansa, Kulttuuri, s. 350-351. Jyväskylä: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951-717-806-9
- Olga Haurinen ja Helena Sulkala: Tutkielma vähemmistökielistä Jäämereltä Liivinrantaan (PDF) Vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston raportti V. Viitattu 17.5.2010.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Olga Haurinen & Helena Sulkala: Tutkielmia vähemmistökielistä Jäämereltä Liivinrantaan (PDF) Vähemmistökielten tutkimus- ja koulutusverkoston raportti V. 2006. Oulun yliopisto. Viitattu 22.8.2012.
- ↑ Kabböle 100 -juhlakirja, ote Sven Bomanin kirjasta "Kabböle ester. En minoritet i minoriteten" (1992), s. 120, Helsinki 2006
- ↑ Kabböle 100 -juhlakirja, Matti Punttilan esitelmä "Kabböle - Suomen ainoa virolaiskylä", s. 82–83, Helsinki 2006
- ↑ "Kabbölen nimismies" lepää Loksan kalmistossa, Estofennia 20.6.2023
- ↑ En statlös. (Arnold Mikifer översänts till Danzig) Borgåbladet, 3.11.1938. Kansalliskirjasto. Viitattu 17.1.2021.