Kaarlo Waltonen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarlo Matias Waltonen (Valtonen) (10. toukokuuta 1892 Impilahti20. helmikuuta 1963 Mikkeli) oli suomalainen tehtailija ja pakinoitsija.[1]

Henkilöhistoria

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtosen vanhemmat olivat käsityöläinen Matti Waltonen ja Anna Saavalainen. Käytyään kansakoulun Valtonen oli harjoittelijana sortavalaisessa Kauppahuone Karvinen & Kumppanit -liikkeessä ja kävi samalla kaksivuotisen Sortavalan liikeapulaiskoulun. Tämän jälkeen Valtonen oli Kusti Reinikaisen tukku- ja vähittäisliikkeen liikkeenhoitajana 1910–1913. Hän kävi Helsingin kauppakoulun 1913–1914 ja perusti 1915 oman Kaarlo Valtosen Lakkitehdas-nimisen yrityksen Viipuriin.[1]

Valtonen myi tämän yrityksen ja perusti 1919 Tampereen Pukutehdas -yhtiön. Luovuttuaan myös tästä yrityksestä Valtonen lähti Saksaan ja opiskeli siellä nahka- ja turkisteollisuutta Dresdenin teknillisen korkeakoulun kemian osastolla 1920–1922. Palattuaan Suomeen hän perusti Viipuriin 1925 Valtosen Lakkitehdas -yhtiön. Hän siirsi lakkitehtaansa pian Impilahteen ja muutti myös itse sinne perheineen. Talvisodan aikana tehdas siirtyi Helsinkiin ja samalla sen nimeksi muuttui Valtosen Lakki- ja Solmiotehdas. Sotavuosina Valtosen tehdas valmisti lakkeja armeijalle Saksasta hankitusta materiaalista. Valtonen sai vuonna 1947 teollisuusneuvoksen arvonimen.[1]

Valtonen toimi Impilahtiseuran ja Pääkaupunkilaisten Impilahtiseuran johtotehtävissä. Hän kirjoitti murrepakinoita lehtiin ja Yleisradiolle. Pakinoita julkaistiin myös kokoelmana.

  • Ilosestha myö elettii: karjalaisia jutelmia. Pohjola ja kumpp., Jyväskylä 1955
  1. a b c Kaarlo Valtonen Biografiasampo. Viitattu 27.3.2022.