Armas Ståhlberg
Kaarlo Armas Ståhlberg (15. huhtikuuta 1892 Helsinki – 14. huhtikuuta 1918 Karsturanta, Joutseno) oli suomalainen filosofian kandidaatti ja Suomen sisällissodassa valkoisten puolella kaatunut jääkärimajuri.
Suku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Armas Ståhlbergin isä oli tunnettu valokuvaaja ja suomalaisen elokuvan uranuurtaja Karl Emil Ståhlberg (presidentti K. J. Ståhlbergin serkku). Hänen sisarensa Ragni Ståhlberg puolestaan avioitui toisen jääkärin, myöhemmän suojeluskuntajärjestön johtaja Lauri Malmbergin kanssa.[1]
Jääkäriaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ståhlberg liittyi Saksassa Jääkäripataljoona 27:ään Lockstedtin leirille 11. maaliskuussa 1915. Ståhlberg palasi toukokuussa 1916 Suomeen osallistuakseen jääkärivärväykseen, joskin aikaansaannokset toimessa olivat vähäiset. Jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniassa hän toimi ylijoukkueenjohtajana, Saksalaisen luutnantti Dietrichin ohjauksessa.[2][3]
Aa-joen taisteluiden aikaan oberzugführerinä toiminut Ståhlberg sai aikaan vakavan kriisin jääkäreiden keskuudessa kun hän ampui 24. tammikuuta 1917 kieltäytyneen lapualaisen jääkärin Matti Sven Heikinpoika Saarikosken (1890–1917). Vaikka sotaoikeus vapautti Ståhlbergin, ja esimerkiksi hauptzugführer Erik Jernström katsoi hänen menetelleen ainoalla oikealla tavalla, monet jääkäritoverit pitivät Ståhlbergiä murhaajana.[2][3]
Ståhlberg oli luomassa suomenkielistä komentosanastoa Saksan armeijaan Suomalaista pataljoonaa varten. Komentosanat otettiin käyttöön myös Suomen armeijan tulevaan palveluohjesääntöön, jonka senkin panivat jääkärit alkuun Saksassa.[2][3]
Sisällissota
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomen perustettavassa armeijassa Ståhlberg sai vastuullisen tehtävän jääkärirykmentti III:sta, jonka sijoituspaikka oli Savonlinna. Hän toimi rykmentin päällikkö Eversti von Colerin adjutanttina: Myöhemmin hän sai Karjalan 3. rykmentin komentoonsa.[2][3]
Ståhlberg saapui Imatralle 19. maaliskuuta valmistelemaan hyökkäyssuunnitelmia Joutsenoa varten ja osallistui Joutsenon rintaman taisteluihin.[4] 13. huhtikuuta hän saapui Karsturantaan selvittämään rintamatilannetta, jossa hän koki kohtalonsa vihollisen selustassa tehdyllä tiedusteluretkellä. Hän nousi vihollisen tulesta välittämättä kivelle tähystämään vihollisen asemia ja sai kuolettavan osuman sydämeen vihollisen luodista.[2][3][5] Jääkärimajuri Ståhlberg oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Helsingissä. Hänet on haudattu perhehautaan Helsingin uudelle hautausmaalle.[2][3].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
- Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
- Toim. J. Suomalainen, J. Sundvall, E. Olsoni ja A. Jaatinen: Suomen jääkärit osa I, Oy Sotakuvia Kuopio 1933.
- Toim. K. Donner, Th. Svedlin, H. Nurmio Suomen vapaussota I-VIII, Gummerus Jyväskylä 1927.
- Suomen sotasurmat 1914-1922 © 2001- Valtioneuvoston kanslia, Suomi Finland.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Veli-Matti Autio: Ståhberg (1700 - ) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
- ↑ a b c d e f Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975
- ↑ Huomautus: majuri Ståhlberg vapautettiin tehtävästään III rykmentin päällikkönä ("riistetään tehtävyys") Mannerheimin päiväkäskyllä 26.3.1918 (nro 30).2.2.1918 Suomen tasavallan joukkojen ylipäällikön päiväk... no 1, s. 89 digi.kansalliskirjasto.fi. Viitattu 8.4.2021.
- ↑ Suomen sotasurmat 1914-1922
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Tapio Helen: Ståhberg, Armas (1892 - 1918) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 23.3.2007. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
