Kaarle VII (keisari)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Kaarle VII Albrekt)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kaarle VII
Keisari Kaarle VII Albrekt. Georg Desmaréesin työpajan postuumi muotokuva n. 1745-1766.
Pyhä saksalais-roomalainen keisari
Valtakausi 24. tammikuuta 1742 – 20. tammikuuta 1745
Kruunajaiset 12. helmikuuta 1742, Frankfurtin Keisarillinen Pyhän Bartolomeuksen katedraali
Edeltäjä Kaarle VI
Seuraaja Frans I
Böömin kuningas
Valtakausi 19. joulukuuta 1741 – 12. toukokuuta 1743
Kruunajaiset 19. joulukuuta 1741, Pyhän Vituksen katedraali
Edeltäjä Maria Teresia
Seuraaja Maria Teresia
Baijerin vaaliruhtinas
Valtakausi 26. helmikuuta 1726 – 20. tammikuuta 1745
Edeltäjä Maksimilian II Emanuel
Seuraaja Maksimilian III Joosef
Syntynyt 6. elokuuta 1697
Bryssel, Espanjan Alankomaat
Kuollut 20. tammikuuta 1745 (47 vuotta)
München, Baijerin vaaliruhtinaskunta
Hautapaikka Theatinerkirche, München
Puoliso Maria Amalia
Lapset Maria Antonia
Theresa Benedicta
Maksimilian III Joosef
Maria Anna Josepha
Maria Josepha
Koko nimi Karl Albrecht
Suku Wittelsbach
Isä Maksimilian II Emanuel
Äiti Theresa Kunigunda Sobieska
Uskonto roomalaiskatolilaisuus
Nimikirjoitus

Kaarle VII Albrekt (saks. Karl Albrecht); (6. elokuuta 1697 – 20. tammikuuta 1745) oli Baijerin vaaliruhtinas vuodesta 1726, Böömin kuningas vuosina 1741-1743 ja Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari vuodesta 1742 aina kuolemaansa saakka.[1][2]

Suku ja nuoruus

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baijerin prinssi Karl Albrekt, Joseph Vivien 1717-1719

Kaarle Albrektin vanhemmat olivat Baijerin vaaliruhtinas Maksimilian II Emanuel ja puolalainen prinsessa Theresa Kunigunda Sobieska (1676–1730), joka oli Puolan kuningas Juhana III Sobieskin ja ranskalaisen hovinaisen, Marie Casimire Louise de La Grange d'Arquien'in (1641– 1716) nuorin tytär.

Kaarle Albrekt oli vanhin poika ja hänellä oli yhdeksän sisarusta, joista viisi eli aikuiseksi asti. Kaksi hänen nuoremmista veljistään ryhtyi kirkon palvelukseen: Klemens August (1700–1761), Kölnin arkkipiispa, Hildesheimin ruhtinaspiispa, Paderbornin piispa ja Johan Teodore (1703–1763), kardinaali, Regensburgin ruhtinaspiispa, Freisingin piispa ja Liègen piispa. Kolmas veli ryhtyi sotilasuralle: Ferdinand Maria Innocenz (1699–1738), keisarillinen kenttämarsalkka. Vanhemmasta sisaresta Maria Anna Karolinesta (1696–1750) tuli nunna.

Hänen perheensä jakautui poliittisesti Espanjan perimyssodan aikana, ja hän vietti useita vuosia kotiarestissa Itävallassa. Kuninkaallinen perhe oli lähtenyt Brysselistä ja palannut Müncheniin vuonna 1701. Hänen isänsä Maksimilian Emanuel pakeni Espanjan Alankomaihin sen jälkeen, kun oli hävinnyt Blenheimin taistelussa elokuussa 1704, ja Kaarle sekä hänen sisaruksensa jäivät äitinsä vaaliruhtinatar Theresa Kunigundan luokse Müncheniin, joka toimi sijaishallitsijana.

Toukokuussa 1705 Venetsiassa oleskelun jälkeen Itävallan viranomaiset kieltäytyivät sallimasta vaaliruhtinatar Theresa Kunigundan paluuta Baijeriin ja pakottivat hänet maanpakoon, joka kesti kymmenen vuotta. Isä Maksimilian Emanuel lähti myös maanpakoon Compiègneen, kun hänelle 29. huhtikuuta 1706 määrättiin keisarillinen kielto, koska hän oli ollut häviäjien puolella Ramilliesin taistelussa muutama päivä aikaisemmin.[3]

Perhe saatiin kokoon vasta vuonna 1715. Saavutettuaan täysi-ikäisyyden elokuussa 1715 Kaarle teki opintomatkan Italiaan 3. joulukuuta 1715 – 24. elokuuta 1716. Vuonna 1717 hän palveli Baijerin apujoukoissa Itävallan ja Turkin sodassa.[4][5]

Avioliitto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Amalienburgin metsästyslinna, François de Cuvilliés vanhempi, 1734–1739.

Kaarle Albrekt avioitui vuonna 1722 Itävallan arkkiherttuatar Maria Amalian kanssa, joka oli keisari Joosef I:n[2] ja Brunswick-Lüneburgin prinsessa Wilhelmina Amalian (1673–1742) nuorempi tytär.

Baijerin kruununprinssi Karl Albrekt tapasi tulevan puolisonsa Maria Amalian vuonna 1717, vieraillessaan Wienissä osallistuakseen Belgradin piiritykseen. Hän käytti aikaa kaupungissa tutustuakseen keisarilliseen perheeseen, koska halusi avioitua Habsburg-sukuun dynastisista ja taloudellisista syistä. He tapasivat toisen kerran vuonna 1718. Karl Albrekt pyysi alun perin vanhemman sisaren Maria Josefinan kättä, mutta tämä oli jo kihloissa.

Tunnustettuaan vuoden 1713 laaditun pragmaattisen sanktion ja luovuttuaan oikeudestaan Itävallan ​​valtaistuimeen,[2] Maria Amalia avioitui Karl Albertin kanssa 5. lokakuuta 1722 Wienissä. Häissä esitettiin Tomaso Albinonin ooppera I veri amici, "Tosiystävät",[6] mutta Wienissä häitä ei vietetty yhtä suurellisesti kuin Münchenissä, jossa hääjuhlat kestivät 17. lokakuuta lähtien aina 4. marraskuuta saakka.

Kaarle VII haarniskoituna, Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisari

Pariskunta asui Nymphenburgin linnassa Münchenissä ja heille syntyi avioliiton aikana seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi. Vuonna 1734 Karl Albert nimesi Nymphenburgin palatsipuistossa sijaitsevan Amalienburgin metsästyslinnan vaimonsa mukaan.[7] Heidän suhdettaan kuvattiin kohtalaisen onnelliseksi aviomiehen uskottomuudesta ja aviottomista lapsista huolimatta, koska heillä oli samankaltainen ​​persoonallisuus ja samanlaiset kiinnostuksen kohteet. Molemmat nauttivat hovielämästä, loistosta ja juhlista, ja he tekivät yhdessä Baijerin hovista kulttuurikeskuksen.[7]

Kruununtavoittelu

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edellinen keisari Kaarle VI oli säätänyt pragmaattisen sanktion taatakseen tyttärensä Maria Teresian kruununperimyksen. Kaarle Albrekt oli keisari Joosef I:n vävy ja vaati Habsburgien maita itselleen Kaarle VI:n kuoltua. Hän liittoutui Ranskan ja Espanjan kanssa Itävaltaa vastaan ja aloitti näin Itävallan kruununperimyssodan. Kaarle Albrekt aikoi hyökätä Wieniin, mutta ranskalaiset liittolaiset valloittivatkin Böömin, ja niin hänet kruunattiin ensin Böömin kuninkaaksi ja puoliso Maria Amalia Böömin kuningattareksi, kuukautta myöhemmin roomalaisten kuninkaaksi ja helmikuussa 1742 Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi Frankfurtissa vaaliruhtinaiden äänestyksen jälkeen. Samalla kruunattiin myös Maria Amalia keisarinnaksi.[2]

Pian kruunauksen jälkeen itävaltalaiset valtasivat jälleen tärkeitä osia Kaarlen maista, ja sota jatkui. Hän valtasi Münchenin takaisin lokakuussa 1744 ja palasi kaupunkiin kihdin ja sotaväsymyksen runtelemana. Kolme kuukautta myöhemmin hän kuoli 47-vuotiaana 20. tammikuuta 1745 ja hänet haudattiin Münchenin Theatiner-kirkkoon.[2]

Perintö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaarle Albrektin kuoltua Maria Teresia sai miehensä Frans I:n kruunatuksi Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan keisariksi ja alkoi nimittää itseään ”Rooman keisarinnaksi”, vaikkei häntä koskaan sellaiseksi kruunattu. Baijerin vaaliruhtinaaksi tuli Kaarle Albrektin poika Maksimilian III Joosef, joka teki äitinsä Maria Amalian vaikutuksella rauhan Maria Teresian kanssa ja luopui vaatimuksista Habsburgien maihin tai keisariuteen.

Lapset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aviovaimonsa Maria Amalian kanssa Kaarle VII:llä oli seitsemän lasta, joista neljä eli aikuisiksi:

  • Maksimiliana Maria (12. huhtikuuta 1723), kuoli vuorokauden ikäisenä
  • Maria Antonia Walburgis Symphorosa (1724–1780), Saksin vaaliruhtinatar ja säveltäjä, avioitui vuonna 1747 serkkunsa Fredrik Kristianin kanssa. Heille syntyi yhdeksän lasta.
  • Teresa Benedicta Maria (1725–1743), kuoli 17-vuotiaana joko isorokkoon tai vesirokkoon
  • Maksimilian III Joosef (1727–1777) Baijerin vaaliruhtinas, avioitui vuonna 1747 August III:n ja Maria Josefinan tyttären, serkkunsa Saksin prinsessa Maria Anna Sofian (1728– 1797) kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä
  • Josef Ludvig Leopold (25. elokuuta 1728 – 2. joulukuuta 1733), kuoli viisivuotiaana
  • Maria Anna Josefa (1734–1776), avioitui vuonna 1755 Ludwig Georgin, Baden-Badenin maakreivin (1702–1761) kanssa, joka oli yli 30 vuotta vanhempi, heillä ei oilut jälkeläisiä
  • Maria Josefa Antonia (1739–1767), avioitui vuonna 1765 pikkuserkkunsa keisari Joosef II:n kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä

Lisäksi Kaarle VII:llä oli kaksi aviotonta lasta suhteesta hovinainen, kreivitär Sofie Karoline von Ingenheimin (1704–1749) kanssa:

  • Maria Josepha, naimisissa vuodesta 1736 Emmanuel-François-Joseph Comte de Bavièren (1695–1747), isänsä velipuolen kanssa
  • Frans Ludwig, Holnsteinin kreivi (1723–1780), avioitui Anna Marie zu Löwenfeldin (1735–1783), Kölnin vaaliruhtinaspiispa, Klemens August von Bayernin tyttären kanssa. Heillä oli jälkeläisiä: Maksimilian Joosef, Holnsteinin kreivi, avioitui Hohenlohe-Waldenburg-Schillingsfürstin prinsessa Maria Josefinan (1774–1824), prinssi Kaarle Albert II:n tyttären kanssa.
Käännös suomeksi
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Karl Albrecht (1697–1745) Nordost Kultur
  2. ↑ a b c d e Charles VII | King of Germany, Bohemia & Italy | Britannica www.britannica.com. 2.8.2024. Viitattu 10.9.2024. (englanniksi)
  3. ↑ Hüttl, Ludwig: "Max Emanuel. Der Blaue Kurfürst 1679–1726. Eine politische Biographie"[vanhentunut linkki]. (sivuston osoite ei toimi)
  4. ↑ Kägler, Britta: "Weibliche Regentschaft in Krisenzeiten. Zur Interimsregierung der bayerischen Kurfürstin Therese Kunigunde (1704/05)". Zeitenblicke, 30.6.2009
  5. ↑ Greipl, Egon Johannes: Karl Albrekt, Der zweite wittelbachnische Kaiser. Teoksessa: Die Herrscher Bayerns: 25 historische Portraits von Tassilo III. bis Ludwig III. C. H. Beck, 2006. ss. 250–. ISBN 978-3-406-54468-2.
  6. ↑ Selfridge-Field, Eleanor: A new chronology of Venetian opera and related genres, 1660-1760, s. 367
  7. ↑ a b Schmid, Alois: ”Maria Amalia”, Neue Deutsche Biographie, s. 175-176. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 15.4.2023).

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]


 Edeltäjä:
Kaarle VI 		Pyhän saksalais-roomalaisen valtakunnan hallitsija
 1742–1745 		Seuraaja:
Frans I
Tämä kuninkaalliseen henkilöön liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarle_VII_(keisari)&oldid=22626433”