Kaarle Karikko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarle (Kaarlo) Karikko (10. joulukuuta 1842 Petäjävesi4. toukokuuta 1916 Keuruu) oli suomalainen kirjailija, joka käytti nimimerkkiä Kario.[1]

Petäjäveden Karikon Autiossa syntynyt Kaarle Karikko asui suurimman osan elämästään Keuruulla jossa hän toimi muun muassa itseoppineena asianajajana. Karikko oli kansankirjailija ja hän kirjoitti runoja, novelleja ja näytelmiä. Karikon tekstejä (paikallisuutisia, artikkeleita ja runoja) julkaistiin useissa lehdissä kuten Suometar, Uusi Suometar, Keski-Suomi, Aamulehti ja Pohjalainen. Hänen runojaan ja näytelmiään esitettiin myös Keuruulla eri juhlatilaisuuksissa.[2]

Karikon keuruulaisista isovihan aikaan eläneistä Herpmanin veljeksistä vuonna 1888 kirjoittama historiallinen romaani Urhot koki erikoisen kohtalon. Se oli läpäissyt painoasian ylihallituksen sensuurin, mutta Suomen kenraalikuvernöörin Fjodor Heidenin mielestä kirja oli venäläisvastainen ja hänen vaatimuksestaan ylihallitus otti teoksen uudelleen tutkittavaksi. Vaikka siitä ei löytynytkään huomautettavaa ylihallitus päätti ostaa kaikki kirjasta vielä myynnissä olleet kappaleet ja kieltää sen uusintapainokset.

Karikko oli naimisissa vuodesta 1895 modisti ja kangaskauppias Edla Amanda Pukkilan (1871–1940) kanssa.[3] Heidän poikiaan olivat Suomen sisällissodassa valkoisten puolella kaatunut ylioppilas Niilo Karikko (1897–1918) ja Turun urheilutoimenjohtaja, yleisurheiluvalmentaja Paavo Karikko (1903–1978). Kaarle Karikon veli oli laulaja ja näyttelijä Niilo Karikko (1844–1875).[4][2]

  • Onnelan Onni: alkuperäinen kertoelma, ilmestyi jatkokertomuksena Tampereen Sanomat-lehdessä 1884
  • Wäsyneen haudalla : alkuperäinen nowelli, kirjoitti Kario. Hagelberg, Tampere 1887, 4. painos 1897, uudet painokset Pohjan tähti, Fitchburg, Massachusetts 1902, A. Maunula, Almena, Wisconsin 1924
  • Urhot. Historiallinen novelli “Ison vihan” ajoilta. Hagelberg, Tampere 1888
  • Lakiasia : näytelmä kolmessa näytöksessä, kirjoitti Kario. Seuranäytelmiä n:o 137. Karisto 1911

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]