Kaarle Fredrik
Kaarle Fredrik (ruots. Karl Fredrik, saks. Karl Friedrich; 30. huhtikuuta 1700 Gottorp – 18. kesäkuuta 1739 Rohlsfhagen, lähellä Oldesloea, nyk. Saksa)[1] oli Holstein-Gottorpin herttua, jota kaavailtiin Ruotsin kuninkaaksi Kaarle XII:n kuoleman jälkeen. Hän oli myös Venäjän keisari Pietari III:n isä.
Nuoruus ja kaavailut Ruotsin kuninkaaksi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle Fredrikin vanhemmat olivat Holstein-Gottorpin herttua Fredrik IV ja Ruotsin kuningas Kaarle XII:n vanhempi sisko Hedvig Sofia. Hänen isänsä kaatui suuren Pohjan sodan Kliszówin taistelussa hänen ollessaan vain kaksivuotias, minkä jälkeen hän varttui Ruotsin hovissa. Kaarle XII määräsi Arvid Hornin siskonpoikansa holhoojaksi. Kaarle Fredrik menetti kahdeksanvuotiaana myös äitinsä, minkä jälkeen hänen kasvatuksestaan vastasi hänen isoisoäitinsä Hedvig Eleonoora. Holstein-Gottorpin sijaishallitsijana toimi samaan aikaan Kaarle Fredrikin setä Kristian August, kunnes Tanska valtasi herttuakunnan vuonna 1713.[1]
Kaarle Fredrik osallistui Ruotsin joukoissa Kaarle XII:n Norjan-sotaretkeen.[2] Kun Kaarle XII kuoli sotaretkellä lapsettomana vuonna 1718, Ruotsia hallinnut pfalzilainen suku sammui mieslinjalta ja Kaarle Fredrikistä tuli ehdokas uudeksi hallitsijaksi.[1] Kun Ruotsin säätyvaltiopäivät kuitenkin valitsivat hallitsijaksi Kaarle XII:n nuoremman siskon Ulriika Eleonooran, Kaarle Fredrik lähti maasta toukokuussa 1719 ja muutti vuonna 1721 Venäjälle keisari Pietari Suuren kutsumana.[1]
Tanskan kanssa vuonna 1720 solmitussa Frederiksborgin rauhassa Ruotsi oli joutunut lupautumaan siihen, ettei se enää tukisi Holstein-Gottorpin herttuaa.[2] Samaan aikaan Ruotsin valtiopäiville kuitenkin syntyi niin sanottu holsteinilainen puolue, joka kannatti Kaarle Fredrikiä vuoden 1720 uudessa kuninkaanvaalissa, mutta kuninkaaksi valittiin Ulrika Eleonooran puoliso, Hessenin prinssi Fredrik. Holsteinilaiset saivat vuonna 1723 valtiopäivillä läpi päätöksen, jolla Kaarle Fredrikille myönnettiin ”kuninkaallisen korkeuden” arvonimi ja 50 000 taalarin vuotuinen eläke. Venäjän avoin tuki alkoi kuitenkin vähentää hänen suosiotaan Ruotsissa ja holsteinilaisen puolueen kannatus romahti vuoden 1727 valtiopäivillä.[1]
Avioliitto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle Fredrik nai vuonna 1725 Pietari Suuren tyttären, suuriruhtinatar Anna Petrovnan. Kaksi vuotta keisarinnana hallinnut Pietari Suuren leski Katariina I tuki Kaarle Fredrikin valtapyrkimyksiä Ruotsissa ja Slesvigissä, mutta Katariinan kuoltua vuonna 1727 Kaarle Fredrik palasi takaisin Holstein-Gottorpiin ja asettui asumaan Kieliin. Slesvigiin kuulunut osa herttuakuntaa oli jäänyt vuoden 1720 Frederiksborgin rauhassa Tanskalle, mutta Holsteinin puolisko oli palautettu Kaarle Fredrikille.[1]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaarle Fredrik kuoli 39-vuotiaana vuonna 1739. Hänen vuonna 1728 syntynyt poikansa Karl Peter Ulrich valittiin myöhemmin Venäjän kruununperijäksi ja nousi aikanaan hallitsijaksi nimellä Pietari III.[1] Kaarle Fredrikin serkku Aadolf Fredrik valittiin vuonna 1751 Ruotsin kuninkaaksi.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kaarle Fredrik Wikimedia Commonsissa
