Kaarina Valoaalto

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Kaarina Valoaalto (oik. Kaarina Aalto) (25. toukokuuta 1948 Västerås – 26. maaliskuuta 2021 Joutsa[1][2][3]) oli suomalainen kirjailija. Hän tuli tunnetuksi omintakeisesta, lokeroita kaihtavasta kirjoitustyylistään, jossa yhdistyivät proosa ja runous.[3][4]

Elämä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valoaalto varttui nelilapsisessa perheessä Helsingin Töölössä.[1] Hän julkaisi esikoisrunoteoksensa Ei muuta kuin hiukset päässä vuonna 1980. Valoaalto viihtyi kaupunkia enemmän luonnon rauhassa, joten hän muutti 1990-luvun vaihteessa Toivakkaan joen rannalla sijaitsevalle syrjäiselle maatilalle. Maatilallaan hänellä oli mm. kanoja, ankkoja, hanhia ja kissoja.[3][4][5][6]

Ahkeran kirjoittamisen lisäksi Kaarina Valoaallon kiinnostuksenkohteisiin kuuluivat maalaaminen ja eläintenhoito. Taiteellisen uran lisäksi Valoaalto työskenteli Emmaus-liikkeessä vieraillen eri puolilla Etelä-Amerikkaa.[5]

Kaarina Valoaalto eli kuolemaansa saakka rekisteröidyssä parisuhteessa meksikolaisen Mercedes Alban kanssa. Heidän tuttavuutensa alkoi kirjeenvaihdolla vuonna 1987, jolloin Alba oli 17-vuotias. Valoaalto ja Alba tapasivat ensimmäistä kertaa vuonna 2006 ja samana vuonna Alba muutti asumaan Valoaallon luokse Suomeen.[5]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valoaalto sairastui rintasyöpään vuonna 2017 ja kuoli sairauden uuvuttamana 26.3.2021.[5]

Teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kaunokirjallinen tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Runoteokset
  • Ei muuta kuin hiukset päässä: runoja (Otava, 1980)
  • Poloneesi keskeneräisestä Bagdadista: runoja (Otava, 1981)
  • Suomalainen selluliittipolvi Andeilla: runoja (Otava, 1982)
  • Minä pieni krysoliitti: runoja (Otava, 1983)
  • Kaikki suuret naiset olette jättäneet minut (Arthouse, 1988)
  • Aivojen heliotrooppinen kirkkaus (Kirjayhtymä, 1993)
  • Sirkus Swedenborg: runoja (Kirjayhtymä, 1995)
  • Patsastuma matriarkaatin jalustassa (ntamo, 2010)
  • Banana Split (Poesia, 2020)
  • Äimän käki (Poesia, 2021)
Proosateokset
  • Kapteeni: katkotahtista lyhytproosaa (Otava, 1982)
  • Huono iho (Otava, 1986)
  • Mystikko (Arthouse, 1988)
  • Sisilisko ja minä: Eva Blitzin tarina (Kirjayhtymä, 1991)
  • Räppiä saarnaspöntöstä ja muita asetelmia (Kirjayhtymä, 1997)
  • Pannunmyssy (Kopijyvä, 2000)
  • Einen keittiö, Eines kök : kaunokirjallisia tunnelmapaloja (Tammi, 2002 )
  • Nooakan parkki (Tammi, 2005)
  • Avantgarderob ja muuta irtaimistoa (Tammi, 2008)
Kuunnelmakäsikirjoitus
  • Sisiliskotarinoita: kuunnelma; Erja Manto ja Radioteatteri Kaarina Valoaallon romaanin pohjalta. (Yleisradio, 1991)

Muu tuotanto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Ramirez, Miriam Soledad, Valoaalto, Kaarina & Streng, Anne: Vapaan kanan käsikirja (M. S. Ramirez, 1992)
  • Valoaalto, Kaarina, Krivulin, Viktor, Tihmeneva, Tatjana, Laitinen, Markku & Peuranen, Erkki: S vetki sryvaetsâ zvuk : antologiâ pisatelej central'noj Finlândii (Pietari-säätiö & Keski-Suomen läänin taidetoimikunta, 1994)
  • Ramirez, Miriam Soledad, Valoaalto, Kaarina & Streng, Anne: Veden aateliset : kesyjen vesilintujemme hoito-opas (Art House, 1996)
  • Fanerinen matkarasia – tutkielma arkkitehti Wivi Lönnistä (näytelmäkäsikirjoitus, Jyväskylän Huoneteatteri, 1997)[7]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Mörö, Mari: Kaarina Valoaalto 1948–2021 11.4.2021. Helsingin Sanomat. Viitattu 11.4.2021.
  2. ↑ Kirjailija Kaarina Valoaalto on kuollut 28.3.2021. Poesia. Viitattu 2.4.2021.
  3. ↑ a b c Airola, Laura: Kirjailija Kaarina Valoaalto on kuollut Helsingin Sanomat. 28.3.2021. Viitattu 28.3.2021.
  4. ↑ a b Mäkeläinen, Niina: “Hän oli kuriton ja lokeroihin sopimaton tekijä” – Kaarina Valoaalto yhdisti runoissaan rujon ja ylevän Yle. 30.6.2021. Viitattu 21.5.2024.
  5. ↑ a b c d Janhonen, Ulla: Suomalainen Kaarina rakastui meksikolaiseen Mercedekseen 20 kirjeenvaihtovuoden jälkeen – nyt rakkaustarinasta on jäljellä enää kaksi linnunpönttöä Kotiliesi. 20.8.2022. Viitattu 21.5.2024.
  6. ↑ Toivakka, Sari: Kirjailija Kaarina Valoaalto on kuollut Keskisuomalainen. 28.3.2021. Viitattu 21.5.2024.
  7. ↑ Jyväskylän Huoneteatteri - Fanerinen matkarasia (kantaesitys) www.huoneteatteri.fi. Viitattu 28.3.2021.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kaarina_Valoaalto&oldid=22885327”