Kaarel Kübar
| Kaarel Kübar vuoteen 1937 Karl-Eduard Kübar) | |
|---|---|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 15. tammikuuta 1907 Vara, Tartumaa, Liivinmaan kuvernementti |
| Kuollut | 28. toukokuuta 2004 (97 vuotta) Tallinna, Viro |
| Kansalaisuus |
Venäjä Viro Neuvostoliitto |
| Uran tiedot | |
| Laji | ammunta |
| Kilpauran kesto | 1933–1939 |
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Viro
| |||
| Ammunta | |||
| MM-kilpailut | |||
 Kultaa |
Luzern 1939 | 300 m vapaakivääri (polvi) | |
 Hopeaa |
Helsinki 1937 | 300 m vapaakivääri, (asennot) | |
Kaarel Kübar (15. tammikuuta 1907 Vara, Tartumaa, Liivinmaan kuvernementti – 28. toukokuuta 2004 Tallinna, Viro) oli virolainen ampuja, joka menestyi vuoden 1939 MM-kisoissa. Hänen aseensa olivat niin vapaakivääri kuin pienoiskivääri.
Kaarel Kübar aloitti ammunnan harrastamisen vuonna 1933. Hän oli Viron maajoukkueessa vuosina 1935–1939. Ensimmäisen kerran Kübar oli mukana MM-kisoissa Helsingissä vuonna 1937. Vuoden 1939 MM-kisoista tuli hänelle kansainvälinen läpimurto, koska hän voitti kolme kultamitalia (kaksi joukkueessa ja yhden henkilökohtaisesti).[1]
Mitalit MM-kisoissa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Henkilökohtainen kilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Joukkuekilpailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Ennätykset ja tunnustukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuosina 1933–39 hän voitti Viron mestaruuden viisi kertaa henkilökohtaisissa ja viisi joukkueissa.[1] Henkilökohtaiset ennätykset:
- 1137 pistettä vapaakivääri 3 x 40 laukausta, asennot (1939),
- 365 pistettä vapaakivääri 40 laukausta, seisten (1938),
- 379 pistettä vapaakivääri 40 laukausta, polvi (1939),
- 392 pistettä vapaakivääri 40 laukausta, makuu (1938),
- 1168 pistettä pienoiskivääri 3 × 40 laukausta (1938),
- 382 pistettä pienoiskivääri 40 laukausta, seisten (1938),
- 394 pistettä pienoiskivääri 40 laukausta, polvi (1939),
- 398 pistettä pienoiskivääri 40 laukausta, makuu (1938),
- 580 pistettä pienoiskivääri 3 × 20 laukausta (1937).
Vuosina 1938–1939 hän voitti kuusi Viron mestaruutta, joista neljä oli henkilökohtaista. Hän jatkoi myös ampumauransa Toisen maailmansodan jälkeen. Vuosina 1955–1956 hän saavutti kahdeksan mitalia Neuvosto-Viron mestaruuskilpailuissa. Hän edusti Neuvosto-Viroa Neuvostoliiton kansojen spartakiadissa vuonna 1956.[1]
Hänet palkittiin mm. Valkoisen tähden 5. luokalla (2000) ja maanpuolustusjärjestö Kaitseliitin Valkoisen ristin 2. luokalla (2002). Vuodesta 2008 lähtien hänen mukaansa nimettyjä kilpailuja on järjestetty Elvan ampumaradalla.[1]
Urheilu-uran ulkopuolinen elämä
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Hän kävi kyläkoulua Matjaman kylässä Tartumaalla. Aikuistuttuaan hän opiskeli sähköasentajaksi Tarttossa. Hän oli mukana nuoruudessaan Tarton alueen Kaitseliit-maanpuolustusjärjestön toiminnassa. Urheilumenestysten avulla hän sai vuonna 1938 työpaikan Tarton vankilan vanginvartijana.[1]
Neuvostoliiton miehitettyä Viron ja sen jälkeen kesällä 1941 Kaarel Kübarin onnistui välttää mobilisointi puna-armeijaan. Hämn jatkoi työntekoa Tartton vankilan vanginvartijana kesään 1944. Puna-armeija miehitti Viron syyskuun 1944, ja Kaarel joutui Patarein vankilaan. Toukokuussa 1945 hän sai kymmenen vuoden työ- ja koulutusleirituomion sekä viisi vuotta uudelleensijoittamista. Häntä syytettiin Kaitseliitiin ja Omakaitseen kuulumisesta ja vanginvartijan työstä. Hänet vietiin Harkun vankileirille, ja kolmen vuoden kuluttua hänet lähetettiin Venäjälle Tjumenin alueelle. Jonkin ajan kuluttua hänet siirrettiin Norilskin kaupunkiin Krasnojarskin alueelle.[1]
Palattuaan vankeudesta hän työskenteli sähköasentajana. Lisäksi hän jatkoi ammuntaharrastusta Tallinnan Dynamon riveissä päästen aina Neuvostoliiton Spartakiadeihin.[1]