Kaalikirva
| Kaalikirva | |
|---|---|
 Kolonia kasvin varrella |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Nivelkärsäiset Hemiptera |
| Alalahko: | Kirvansukuiset Sternorrhyncha |
| Yläheimo: | Aphidoidea |
| Heimo: | Kirvat Aphididae |
| Alaheimo: | Putkikirvat Aphidinae |
| Tribus: | Macrosiphini |
| Suku: | Brevicoryne |
| Laji: | brassicae |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Brevicoryne brassicae |
|
| Katso myös | |
Kaalikirva (Brevicoryne brassicae) on kirvoihin kuuluva pieni hyönteislaji ja merkittävä viljelyskasvien tuholainen.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaalikirvan siivettömät yksilöt ovat soikeita, väriltään likaisen kellanvihreitä ja kauttaaltaan vaalean vahajauheen peittämiä. Takaruumiin selkäpuolella on tummanvihreitä poikkijuovia sekä usein pieniä, tummia kitiinikilpiä, joiden koko kasvaa kohti eläimen peräpäätä. Tuntosarvet ovat ruumista lyhyemmät. Takaruumiin kärjen cauda on lyhyt ja leveän kolmiomainen ja vaharauhasputket ovat hyvin lyhyet, korkeintaan caudan pituiset ja keskiosastaan paksuuntuneet. Raajat ja tuntosarvet ovat vaaleanruskeat, vaharauhasputket ja cauda ovat vaaleat. Siivellisten yksilöiden pää, keskiruumis, raajat ja tuntosarvet ovat tummat ja kellertävässä takaruumiissa on tumma poikkijuova. Ruumiin pituus 1,9–2,7 mm.[1][2][3][4]
Kromosomiluku 2n=16.[1]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaalikirva on peräisin Euroopasta, mutta nykyisin sitä tavataan kaikkialla maapallon lämpimillä ja lauhkeilla alueilla.[1][5] Pohjois-Amerikkaan laji levisi 1700-luvun lopulla[6]. Suomessa havaintoja on hajanaisesti Ahvenanmaalta sekä Etelä- ja Keski-Suomesta.[7]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaalikirvalla ei tapahdu isäntävaihtoa. Ravintokasveja ovat etenkin kaalit, mutta myös muut ristikukkaiset kuten rypsi, retiisi, sinapit ja näiden luonnonvaraiset sukulaiset kelpaavat. Kaalikirva edellyttää sinappiöljyn esiintymistä kasvissa ja satunnaisesti se elää myös muilla sinappiöljyä tuottavilla kasveilla, kuten resedoilla. Kirvat lisääntyvät neitseellisesti synnyttäen eläviä poikasia, mutta viileämmän ilmaston alueilla lajilla esiintyy syksyisin suvullista lisääntymistä, jolloin muna on talvehtiva elämänvaihe. Lämpimässä ilmastossa neitseellistä lisääntymistä tapahtuu ympäri vuoden. Kirvat muodostavat suuria kolonioita lehtien ylä- ja alapinnoille sekä lehtiruodeille ja ajoittain syntyy siivellisiä yksilöitä, jotka etsiytyvät uusille elinpaikoilla. Yhdysvalloissa lajilla on jopa 15 sukupolvea vuodessa ja se on taloudellisesti merkittävä tuholainen.[1][2][5][4][8]
Yksittäinen neitseellisesti lisääntyvä naaras elää noin 30 vuorokautta ja tuottaa noin 40 poikasta. Muniva naaras tuottaa noin 10 munaa. Lämpötilan nousu lyhentää kirvojen elinikää. Kirvat heikentävät kasvien kasvua ja kukintaa sekä aiheuttavat lehtiin keltaisia laikkuja ja lehtien kuivumista. Esiintyessään runsaana kaalikirva voi pienentää satoa jopa 34–62 %.[3][5]
Kaalikirva levittää ainakin 17 kasvien virustautia.[8]
Suomen lajiston uhanalaisarvioinnissa 2010 kaalikirva on luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT), vuoden 2000 arvioinnissa se oli vaarantunut[9].
Ravintokasvit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaalikirvan pääravintokasvi on kaali (Brassica oleraceae), mutta se kelpuuttaa myös muut ristikukkaiskasvit (Brassicaceae) sekä muita sinappiöljyä tuottavia kasveja.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Aphids on Worlds Plants (englanniksi)
- ↑ a b Aphid identification (englanniksi)
- ↑ a b Agroatlas
- ↑ a b HYPP Zoology
- ↑ a b c University of Florida: Featured Creatures
- ↑ BugGuide
- ↑ Suomen kirva-atlas (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b AphID
- ↑ Anders Albrecht, Keijo Mattila, Veikko Rinne, Teemu Rintala & Guy Söderman 2010. Nivelkärsäiset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. (Arkistoitu – Internet Archive)