Kaalikärpänen
| Kaalikärpänen | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Eukaryootit Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Kärpäset Brachycera |
| Osalahko: | Muscomorpha |
| Heimo: | Juurikärpäset Anthomyiidae |
| Alaheimo: | Anthomyiinae |
| Tribus: | Hydrophoriini |
| Suku: | Delia |
| Laji: | radicum |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Kaalikärpänen eli pikkukaalikärpänen (Delia radicum) on pieni harmahtava kärpänen, jonka toukat tekevät tuhoaan ristikukkaisten viljelykasvien juuristossa. Ne ovat yhdessä lähilajin isokaalikärpäsen (Delia floralis) kanssa kaalin, lantun, retiisin ja nauriin pahimpia tuholaisia.[2]
Ulkonäkö ja koko
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikuiset kaalikärpäset näyttävät huonekärpäsiltä, mutta ovat selvästi pienempiä (noin 5 mm). Niiden vartaloa peittää musta nukka. Koiraan viininpunaiset silmät ovat lähes yhdessä, naaraan silmät ovat kauempana toisistaan.[3] Toukat ovat valkoisia ja kasvavat sentin pituisiksi. Kotelo on punertavanruskea.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaalikärpäsiä elää kaikkialla pohjoisen pallonpuoliskon viljellyillä viileillä alueilla. Niitä tavataan ristikukkaiskasvien läheisyydessä. Viljelyskasvien lisäksi myös peltotaskuruoho on merkittävä isäntäkasvi.
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaalikärpäset kuoriutuvat touko- tai kesäkuussa. Viikkoa myöhemmin ne alkavat munia ristikukkaisten kasvien tyvelle ja jatkavat munintaa noin kuukauden ajan. Toukat kuoriutuvat 3–10 päivässä lämpötilasta riippuen. Ne syövät kasvin juuristoa 3–5 viikon ajan ja kasvavat sentin mittaisiksi. Ne koteloituvat maan sisään 5–20 cm syvyyteen. Osa talvehtii koteloina, osa kuoriutuu vielä samana kesänä 2–3 viikon kuluttua.[2][3]
Torjunta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kemiallisesti pikkukaalikärpäsen pieniä toukkia voidaan torjua ruiskuttamalla dimetoaatilla noin viikon kuluttua munintahuipusta. Lentäviä aikuisia voi torjua pyretroideilla. Harsoilla ja houkutuskaistoilla voi myös pyrkiä torjumaan pikkukaalikärpäsen aiheuttamia tuhoja. Houkutuskaistakasvina voi käyttää kiinankaalikaistoja. Houkutuskaistat tulee tuhota 2–3 viikkoa munintahuipun jälkeen. Kaalikärpäsiä voi torjua myös viljelykierron avulla sijoittamalla kaali-, lanttu-, retiisi- ja naurisviljelmät mahdollisimman kauas edellisvuoden viljelmästä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Taksonomian lähde: ITIS. Viitattu 3.4.2009
- ↑ a b Kaalikärpänen (Arkistoitu – Internet Archive) Farmit.net
- ↑ a b Species Page - Delia radicum Entomology collection. Kanada: Alberta University. Viitattu 3.4.2009.[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT), Kasper: Pikkukaalikärpänen (Delia radicum)
- Maria Björkman: Effects of Intercropping on the Life Cycle of the Turnip Root Fly (Delia floralis), Behaviour, Natural Enemies and Host Plant Quality, Doctoral thesis Swedish University of Agricultural Sciences Uppsala, 2007 (pdf) (englanniksi)