Ka-e-te-nay

Ka-e-te-nay (kuvattuna 1881–1885)

Ka-e-te-nay tai Kaytennae oli chiricahua-apachien (chihenne) päällikkö.

Ka-e-te-nay oli mukana niiden joukossa, jotka päällikkö Victorion johdolla piileskelivät meksikolaisia Chihuahuan osavaltion erämaassa Meksikossa vuonna 1880. Osavaltion kuvernöörin serkku Joaquín Terrazas kokosi ryhmän Victorion nujertamiseksi. Ryhmässä oli mukana muun muassa tarahumara-intiaaneja, jotka olivat pohjoisten apachien perivihollisia. Tarrazas lupasi jokaisesta apachien päänahasta palkkion ja 2000 pesoa Victorion kiinnisaamisesta elävänä tai kuolleena. Tarrazasin miehet surmasivat Victorion ja lähes 80 tämän soturia Tres Castillosissa. Tarahumara-johtaja Mauricio Corredor palkittiin Victorion ampumisesta. Chihennet väittivät Victorion taistelleen ja tehneen itsemurhan sen jälkeen, kun ammukset olivat loppuneet. Ka-e-te-nay ja toinen soturi nimeltään Blanco saivat kuulla uutisen tapahtuneesta joukkomurhasta vasta palattuaan ammusten hankintaretkeltä.

Vuonna 1882 Fort Apachen ja San Carlosin reservaateissa oleskeli noin 5500 ihmistä. Vapaudessa Sierra Madren vuorilla eli vain noin 600 chiricahua-intiaania. Kenraali George Crook, joka monesti ajoi intiaanien asiaa, mutta vanhan perinteensä mukaisesti jakoi apachet hyviin ja huonoihin, kuvasi viimeksimainittuja "pahimmaksi intiaaniheimoksi koko Amerikassa".

Geronimo johti Sierra Madren chiricahuoja. Geronimo luotti eräisiin sotureihinsa enemmän kuin muihin – tällaisia olivat esimerkiksi Fun ja Lozen, kuten myös Ka-e-te-nay. Ka-e-te-nay oli yksi etevimmistä. Hän ei ollut koskaan elänyt reservaatissa. Päällikkö Nana ohjasi huolellisesti Ka-e-te-nayta ottamaan vastaan päällikkyyden, kun hänestä on aika jättänyt. Muitakin johtajaehdokkaita oli, mutta he olivat epäonnistuneet. Geronimo oli pettynyt sekä Naicheen että Mangusiin, joka oli suuren päällikön Mangas Coloradasin poika.

Hyökkäykset meksikolaisia kyliä, tiloja ja kuljetuksia vastaan jatkuivat tauotta. Kenraali Crook rekrytoi reservaatti-intiaanien joukosta tarkkailijoita ja lähetti vakoojia Meksikon puolelle. Maaliskuussa 1883 joukko chiricahua-sotureita alkoi terrorisoida New Mexicon maaseudulla. He tappoivat 26 valkoihoista ja ryöstivät muun muassa suuren joukon hevosia. Luultavasti kyseessä oli Chaton johtama ryhmä. Ka-e-te-nay ja Nana eivät kumpikaan luottaneet Chatoon. Myöhemmin Chato kääntyi omiaan vastaan ja häntä kutsuttiin "chiricahuojen pääpetturiksi". Geronimo vihasi Chatoa enemmän kuin ketään toista apachea.

Toukokuussa 1883 kenraali Crookin joukot tunkeutuivat Sierra Madren alueelle, jossa he kohtasivat hylättyjä chiricahua-leirejä. Crookin nimittämä kapteeni Emmet Crawford miehineen saivat eräästä leiristä mukaansa suuren määrän tarvikkeita ja vankeja. Crook päätti, että intiaaneja ei kannattanut enää jahdata vaikeakulkuisessa maastossa ja muutti suunnitelmaa. Crookin pystyttämään sotilasleiriin alkoi saapua chiricahua-intiaaneja, muun muassa Chihuahua-nimisen johtajan sisar, joka kertoi veljensä olevan väsynyt sotimiseen. Seuraavana aamuna Chihuahua ratsasti itsetietoisesti leiriin. Chihuahua syytti ensin kenraali Crookia äitinsä siskon kuolemasta, mutta hänen mielenlaatunsa muuttui. Chihuahua halusi antautua heti sen jälkeen, kun oli tavoittanut kaikki ryhmänsä jäsenet.

Toukokuun 20. päivänä Crookin leirin läheisyyteen saapui Geronimo. Päälliköt Nana, Naiche ja Loco olivat hänen mukanaan, kuten myös etevimmät soturit Ka-e-te-nay, Chato, Fun, Lozen ja Chihuahua. He tarkkailivat sotilaita välimatkan päästä. Kenraali Crook poistui leiristä ja joutui intiaanien vangiksi. Myöhemmin Geronimo kertoi omassa versiossaan ottaneensa Crookin vangiksi ja piti näkemyksestään kiinni elämänsä loppuun asti. Useimmat historioitsijat ovat sitä mieltä, että Crook antautui tietoisesti intiaaneille.

Ka-e-te-nay pidätettiin keväällä 1884. Hänen väitettiin suunnitelleen luutnantti Britton Davisin väijytystä. Ka-e-te-nay oli vangittuna Alcatrazissa puolitoista vuotta. Vapauduttuaan hän avusti kenraali George Crookia neuvotteluissa Cañon de los Embudosissa 1886, jolloin viimeiset chiricahuat antautuivat.

Ka-e-te-nayn ja Chaton johtama chiricahua-delegaatio vieraili presidentin luona Washingtonissa kesällä 1886. Vierailu oli yksi monien joukossa, joilla intiaaneihin yritettiin tehdä vaikutus näyttämällä valkoisen miehen maailman suurenmoisuus. Chato oli vaikuttunut Washingtonin rakennuksista, kättelystään presidentin kanssa ja saamastaan rauhanmitalista. Chato toivoi ainoastaan, että hänen kansansa voisi jäädä White Mountainsin reservaattiin. Konferenssi päättyi ilman varsinaista sopimusta, ja apachet lähetettiin takaisin kohti Arizonaa, mutta heidät pysäytettiin matkalla ja suljettiin Fort Leavenworthiin. Kaksi kuukautta myöhemmin heidät kuljetettiin Floridaan. Chato oli raivoissaan. Hän heitti pois mitalinsa ja ihmetteli, miksi ylipäänsä oli sen saanut.

Lähteet

Roberts, David: Cochise, Geronimo och apachekrigen. SMB, 2013. ISBN 978-91-86837-33-4