KSP-76
| KSP-76 | |
|---|---|
 KSP-76 Kubinkan panssarimuseolla. |
|
| Aseen tyyppi | Panssarintorjunta-ajoneuvo |
| Alkuperämaa |
 Neuvostoliitto |
| Palvelushistoria | |
| Valmistushistoria | |
| Suunniteltu | 1943–1944 |
| Valmistajat | GAZ |
| Tekniset tiedot[1] | |
| Paino | 5 340 |
| Pituus | 6,36 m |
| Leveys | 2,11 m |
| Korkeus | 1,65 m |
| Miehistö | 3 |
| Panssarointi |
16,5 mm edestä 7 mm sivuilta 4 mm takaa |
| Pääaseistus | 76 mm M1942 |
| Moottori | GAZ-11 |
| Teho |
85 hv 3 600 RPM |
| Teho/paino | 15,9 hv/t |
| Toimintasäde | 300 km tiellä |
| Huippunopeus | 63–70 km/h tiellä |
KSP-76 oli toisen maailmansodan aikana Neuvostoliitossa suunniteltu pyörillä kulkeva panssarintorjunta-ajoneuvo. Teloilla kulkevaa SU-76:ta heiman vastaava ajoneuvo suunniteltiin 1943–1944 ja se eteni koekäyttöön saakka. Lopulta sitä ei otettu kuitenkaan tuotantoon, jotta SU-76:n tuotantoa ei häirittäisi sodan ollessa jo lopuillaan.
KSP-76 oli SU-76:n verrattuna huomattavasti nopeampi ja sillä oli pitempi käyttösäde. Sitä oli tarkoitus käyttää myös maahanlaskujoukkojen tukena.
Suunnittelu
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisen maailmansodan aikana vuodesta 1941 vuoteen 1945 Neuvostoliiton rynnäkkötykkien rakentamisessa keskityttiin etenkin niiden rooliin panssarintorjuntavaunuina. Olemassa oli useita eri tyyppejä, joista yksi oli kesällä 1943 käyttöön otettu SU-76. Hyökkäysroolissa sen merkittäviä heikkous oli hidas nopeus. Vaunu kulki vain 40 km/h tiellä. Teloilla kulkevan vaunun vaihtoehdoksi alettiin GAZ:lla suunnitella renkailla kulkevaa ajoneuvoa. uuden ajoneuvon tuli omata SU-76:ta vastaava tulivoima ja olla tarpeeksi kevyt ilmakuljetettavaksi maahanlaskujoukkojen tarpeisiin. Lokakuussa 1943 aloitettiin työt tehdasnimen 63-SU saaneen ajoneuvon parissa. Saman vuoden lopussa oli valmistunut puinen mallikappale ja hanke sai edelleen uuden tehdasnimen GAZ-68. GABTU hyväksyi hankkeen tutustumisen jälkeen helmikuussa 1944 ja esnimmäinen ajoneuvo valmistui 4. toukokuuta 1944.[1]
Valmistunutta ajoneuvoa koekäytettiin Kubinkassa Moskovan länsipuolella marraskuussa 1944 ja sille annettiin armeijan käyttämä nimi KSP-76. Sota oli koekäytön aikana kuitenkin jo loppumaisillaan. KSP-76 olisi saattanut vaikuttaa SU-76-vauinujen valmistukseen, johon ei sodan tässä vaiheessa pyritty. KSP-76 ei tullut koskaan käyttöön ja projekti hylättiin. Sodan jälkeen alettiin sarjavalmistaa hieman vastaavaan rooliin tarkoitettuja telallisia ASU-57-vaunuja. Säilynyt KSP-76-prototyyppi on Kubinkan panssarimuseolla.[1]
Piirteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]KSP-76 oli monipuolisempi, kuin SU-76. Ajoneuvo oli rakennettu GAZ-63 4x4 -kuorma-auton pohjalle. Kuorma-auto itsessään tuli sarjatuotantoon vasta sodan jälkeen vuonna 1946. KSP-76:n nopeus tiellä oli 63–70 km/h ja sen käyttösäde oli tiellä 300 km. Se kulki suhteellisen hyvin myös maastossa. Sen miehistöön kuului kolme henkilöä. Ajoneuvon tykki oli 76 mm M1942 eli ZIS-3. Sen tulikorkeus maasta oli vain 0,7 metriä. Laite olikin helppo piilottaa maastoon. Tykki liikkui sivusuunnassa 37° ja pystysuunnassa -3/+15°. moottori oli 85 hevosvoimainen GAZ-11 moottorin panssarivaunuversio. Polttoainesäiliön koko oli 140 litraa. Koska laitteen tarkoituksena oli antaa tulitukea lähietäisyyksiltä, sillä oli renkailla kulkevaksi ajoneuvoksi poikkeuksellisen paksu panssarointi. Etupanssarin paksuus oli 16 mm.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d James Kinnear: Russian Armored Cars 1930-2000, s. 181-186. Darlington Productions, 2000. ISBN 1-892848-05-8 (englanniksi)