K. V. Huhtala
Kaarlo Vilho (K. V.) Huhtala (13. lokakuuta 1874 Ulvila – 7. helmikuuta 1941 Pori[1]) oli suomalainen maanviljelijä, rakennusmestari ja kansanedustaja. Hän kuului äärioikeistolaisen Lapuan liikkeen johtohahmoihin.[2]
Nuoruusvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Ulvilan Kaasmarkussa syntynyt Huhtala opiskeli Harjun maanviljelyskoulussa Virolahdella, sekä myöhemmin Porin Yksityisessä Teollisuuskoulussa, josta hän valmistui rakennusmestariksi 1901. Vuodet 1902–1906 Huhtala työskenteli Rauman rakennustarkastajana, mutta palasi sieltä kotikyläänsä Kaasmarkkuun ja ryhtyi kauppiaaksi. Hän toimi sittemmin Satakunnan maanviljelysseuran neuvojana ja maanviljelijänä Ulvilassa. Huhtala oli vuosikymmenen ajan Ulvilan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Huhtala oli koko elämänsä ajan innokas palokuntamies ja toimi vuonna 1898 perustetun Kaasmarkun VPK:n ensimmäisenä puheenjohtajana vuonna 1941 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.[3][2]
Sisällissota ja politiikka
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kaasmarkkuun perustettiin 1905 työväenyhdistys, johon Huhtala suhtautui hyvin kielteisesti, koska se muun muassa vei jäseniä hänen johtamaltaan VPK:lta. Sisällissotaan Huhtala osallistui valkoisten vääpelinä Satakunnan rintamalla. Sodan jälkeen Huhtalaa kutsuttiin ”Ulvilan päälahtariksi”, vaikka hän olikin heti sodan päätyttyä pyytänyt vapauttamaan Hämeenlinnan vankileiriltä joitakin ”kunnon miehinä” pitämiään punakaartilaisia.[3] Hän suoritti 1921 reserviupseeritutkinnon Kadettikoulussa.[1] Myöhemmin 1920-luvulla Huhtala joutui murhayrityksen kohteeksi Koivistonkylässä Kaasmarkkuun johtavalla maantiellä. Ampujan arveltiin olleen jonkun vankileiriltä vapautuneen punaisen.[3]
Huhtala oli innokas suojeluskuntalainen ja muun muassa suoritti 1921 reservinupseeritutkinnonkin. Hän toimi monet vuodet Suomen Suojelusliiton asiamiehenä Satakunnassa. Huhtalalla oli merkittävä osuus Vapaussodan rintamamiesten liiton syntymiseen. Vuosina 1928–1929 hän teki propagandaa asian hyväksi sekä puheilla että kirjoituksilla, niin että häntä voitiin pitää liiton syntysanojen lausujana. Liiton varapuheenjohtajana Huhtala toimi kolme vuotta.[2]
Huhtala toimi Kokoomuksen kansanedustajana 1930–1933. Hän kuului myös Ulvilan kunnanvaltuustoon sekä oli P. E. Svinhufvudin valitsijamiehenä vuoden 1931 presidentinvaaleissa. Hän toimi lisäksi Lapuan liikkeen Satakunnan piirin puheenjohtajana ja kuului järjestön valtuuskuntaan. Heinäkuussa 1930 järjestetyssä talonpoikaismarssissa Huhtala johti Satakunnan osastoa.[1][2]
Viimeiset elinvuodet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huhtala avioitui vuonna 1902 Anna Jaakolan kanssa.[1] Hänen puolisonsa kuoli 1932, samana vuonna jolloin Huhtalan liike teki konkurssin. Hän menetti pakkohuutokaupassa kaiken omaisuutensa ja myös isännöimänsä maatilan, joka oli Anna Jaakolan kotitila. Samalla Huhtala jätti eduskunnan, ja hänet syrjäytettiin myös valtakunnallisen Vapaussodan rintamamiesliiton varapuheenjohtajan tehtävästä. Huhtala joutui muuttamaan tulipalossa tuhoutuneen Kaasmarkun verkatehtaan vanhaan asuintaloon, jossa hän kuoli 1941 lähes unohdettuna.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d K. V. Huhtala Suomen kansanedustajat. Eduskunta. Viitattu 10.2.2014
- ↑ a b c d 60 vuotta täyttää tänään..., Aamulehti, 13.10.1934, nro 276, s. 5, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot. Viitattu 13.10.2024
- ↑ a b c d Toivonen, Janne: ”Päällikkö loppuun asti”, Satakunnan Kansa 11.8.2002 s. 13. Viitattu 10.2.2014.
| ||||||||||
