Kārlis Zariņš
Kārlis Reinholds Zariņš (engl. Charles Zarine) (4. joulukuuta 1879 Ipiķi, Liivinmaa – 29. huhtikuuta 1963 Lontoo) oli latvialainen diplomaatti, ulkoministeri ja Latvian valtiollinen edustaja pakolaisuudessa vuoden 1940 neuvostomiehityksen jälkeen. Hän johti kuolemaansa asti Latvian suurlähetystöä ja pääkonsulaattia Lontoossa.
Helmikuusta 1921 lähtien hän oli Latvian Suomen-lähettiläs ja sitten huhtikuusta 1923 lähtien myös Ruotsin, Norjan ja Tanskan-lähettiläs asemapaikkanaan Helsinki. Vuosina 1925–1930 hän oli Latvian suurlähettiläs Ruotsissa, Norjassa ja Tanskassa asemapaikkanaan Tukholma. Vuosina 1930-1933 hän oli Viron-suurlähettiläs. Joulukuusta 1931 maaliskuuhun 1933 hän oli Latvian ulkoministeri. Heinäkuusta 1933 hän oli pääkonsuli ja suurlähettiläs Isossa-Britanniassa.
Latvian hallitus antoi Zariņšille 17. toukokuuta 1940 erikoisvaltuudet edustaa kansainvälisessä diplomatiassa sota- tai poikkeusoloissa.[1]
Viimeinen Zariņšin Riiasta saa sähke oli 17. kesäkuuta 1940 ulkoministeri Vilhelms Muntersilta: "Neuvostojoukot tunkeutuvat maahamme ja ottavat tärkeimmät kohteet haltuunsa".[2] Tämän jälkeen kuolemaansa 1963 asti Zariņš johti Latvian pääkonsulaattia ja diplomaattista edustustoa Lontoossa kuolemaansa 1963 asti. Häntä Latvian tasavallan edustaja pakolaisuudessa seurasi Arnolds Spekke ja sitten Anatols Dinbergs, kunnes vuosina 1990-1991 Latvian tasavalta palautti itsenäisyytensä.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ "Latvia's honorary consulates abroad (1918-1991)", Ministry of Foreign Affairs of the Republic of Latvia am.gov.lv. Arkistoitu 12.5.2008. Viitattu 1.6.2008.
- ↑ [1] (Arkistoitu – Internet Archive) Arkistoitu 2007-12-13 Wayback Machine Zunda, A: "Zem politisko lielvaru riteņiem", Latvijas Vēstnesis, 10.03., 17.03., 23.03.,30.03.2005
